maanantai 9. lokakuuta 2017

Mun uudet tissit Eestistä

Rintaleikkaus Tallinnassa

Joko olette käynyt blogbookista lukemassa kertomukset mun rintaleikkauksesta? :) Tässä linkki mun toiseen blogiin. Jos linkki ei toimi niin mut löytää lifestyle osiosta samalla nimellä kuin tämä blogi. Muistakaa että siellä käyn viikottain kirjoittelemassa elämästä.


Sairaalasta



Tosiaankin viime viikon keskiviikkona kävin hakemassa Tallinasta uudet rinnat vanhojen rumien tilalle. Olen nyt pariin otteeseen kirjoittanut tästä kokemuksesta tonne toiseen blogiin. Mutta kun en ole saanut sinne mitään kommentteja, en edes mitään negatiivista niin tulin täältä hakemaan huomiota :D

Toipuminen on mennyt paremmin kuin oisin koskaan voinut edes kuvitella. Olin valmistautunut pahimpaan joten tää sairasloma on yllättänyt positiivisesti. Kävin viime keskiviikkona Tallinnassa ja nyt jo maanantaina pystyn elää ihan normaalia elämää. Oikeastaan jo kolmantena päivänä pystyin kokkaamaan, siivoomaan, ja lauantaina uskaltauduin auton rattiinkin. Yhtenä päivänä ei mennyt ollenkaan särkylääkettä paitsi yöllä. Vittumaisinta tässä on se että rakastan vatsa nukkumista ja nyt se ei onnistu enään moneen moneen kuukauteen, jopa vuoteen. Se on tässä vaikeinta ja kamalinta ikinä. En vaan osaa nukkuu missään muussa asennossa. Jo illalla kauhistuttaa tuleva yö, miten saan nukuttua. Hain unilääkettä, mut sain sitä vain pahimpaan alkuun, alle kahdeksi viikoksi. Onneksi kyljelleen pääsee pian koittaa nukkuu.






Infoa mun leikkauksesta

Leikkaus tapahtui Tallinnassa Ferilitas sairaalassa, kirurgina huippusuosittu ja vanha ammattilainen Jaan Troost. Rintoihin laitettiin 4,0 dl implantit. Implantit sijoitettiin rintalihaksen alle. Samalla tehtiin kohotus. Haavat on suuret ja leikkauspäivä oli helvettiä. Luulin kuolevani siihen kipuun. Toinen päivä oli parempi ja kolmannesta päivästä eteenpäin välillä ihan unohtui koko leikkaus ja haavat. Implantti on pyöreä, eikä pisaramallinen. En uskaltanut ottaa pisaramallista roikkumistaustan vuoksi, vaikka omaan silmään luonnollisen näköiset rinnat on kauniimmat.

Keskiviikkona eli ylihuomenna tapahtuu paluu arkeen. Tähän asti M on ottanut vastuun kaikesta ja hoitanut Juliusta paremmin kuin hyvin. Mä olen niin super kiitollinen siitä että mun lapsella on niin hyvä isä. <3 <3 Se on suuri siunaus, nimittäin kaikilla ei ole isää ja heillä kellä on niin ne on kaukana hyvästä. Miikka on suorastaan kiitettävän arvoinen!!<3

Multa saa kysyä ihan mitä vain, tiedätte että otan ilomielin vastaan kommentteja <3


perjantai 25. elokuuta 2017

Mitä mulle kuuluu just nyt

Ihan jees. Nyt on perjantai aamu, kello lyö kohta kymmenen. Heitin pojan ysiksi päiväkotiin. Vein mukaan hakkaraisen pastilleja. Ostin aikoinaan yhden purkin kotiinkin, mutta aika huonolla menestyksellä hän on niitä syönyt. Olen antanut ihan pieniä palasia koska pelännyt tukehtumista, mutta maku ei oikein miellytä Juliusta. Luulin että saattaa tukehtua koska pastilli olisi liian herkullinen ja sen takia nielisi ennen kuin ehtii sulaamaan tarpeeksi pieneksi.





M makaa sängyssä. Nukkusi huonosti yönsä. Muistan kun aamuyöllä kylkee kääntäessä M tuijotti mua :D Hän heräsi jo klo 5. Voi reppana, kamala väsymys ja koko päivä periaatteessa pilalla. Onneksi hän on yrittäjä niin ei tarvitse kiirehtiä tarkan aikataulun mukaan.  Mutta niinkuin tiedetään, yrittäjällä ei ole ylimääräistä aikaa. Aika on rahaa. Eikä hommat lopu ikinä vaikka kuinka painaisi duunia. Isoin stressinaihe sillä on koko ajan talon rakennusprojekti. En tiennykkään miten oman unelman rakentamisessa voi olla niin paljon huolenaiheita. Huoh. Vuodenaikojen mukaan pitäisi rakentaa ja monessa asiassa tulee kiire. 

Mä tein äsken itelle kupin vihreää teetä. Vähän vaihtelua tolle kahville. Syön myös parhaillaan luumupilttiä. Eilen vedin neljä "raakaa" luumua. Hiukan vauhditusta suolen toiminnalle. Mä olen lihonnut kesällä noin 2 kiloa. Tälläiselle normaali painoiselle se näkyy ja tuntuu. Huomaan sen vaatteista. Eniten se painonlisääntyminen vituttaa vatsamakkaroissa. Paino näytti eilen 63,8. Tähtään takaisin vähintään 61 kg. Tavoite olisi edelleen se 58 mihin olen jo pitkään yrittänyt mutta keväällä kun paino putosi hyvään tahtiin niin tuli kesä ja pilasi kaiken. :D 

Mulla on hieman yli kuukauden päästä rintaleikkaus. Siihen mennessä olen ihannepainossa. Miettikää miten mahtavaa herätä leikkauksen jälkeen, täydellisellä vartalolla ja täydellisillä tisseillä?? Voiko nainen toivoo enempään. Vuosi sitten tähän aikaan painoin melkein 70kg ja leikkisin valasta, raskauskilojeni kanssa. Multa ei todellakaan lähteny raskauskilot tosta vaan. Ne pysyi tiukasti kiinni. Vaikka kuinka imetin. 

Mun äiti kysys eilen että olenko nyt ihan varma että otan nyt tässä vaiheessa rinnat, että enkö voisi tehdä Juliukselle pikkusiskon? Ootas... mietitään hetki.. :D  Nyt ei kyllä onnistu, sorry. Mä olen nyt vasta palautumassa siihen ihanaan omaan elämään, poika kasvanut hienosti, vartalo on palautunut, hormonit ja mieli normalisoitunut, ja palava halu saavuttaa kaikkea kivaa. En mä pystyisi aloittaa kaiken alusta. En sitten moneen vuoteen. Ehkä en enään ikinä. En ole koskaan nähny itseäni monen lapsen äitinä. Haluan olla muutakin kuin äiti. Toivottavasti Juliuksesta kasvaa hieno mies. Kehen en joudu pettymään. Nyt en tarkoita pettymyksellä mitään pieniä juttuja vaan isoja vakavia, mitä en pystyisi antamaan anteeksi. Haluan että J pysyy mun elämässä loppu elämän. Voidaan rakentaa läheiset ja vahvat välit.... <3






Mä meen tänään yöduuniin. Välillä näin päin että olen yökerhossa duunarina enkä asiakkaana. Meen lipunmyyjäksi. Kauhistuttaa jo aamuyö, miten saan unta kun pääsen himaan neljän viiden välissä. Onkohan liian ylilatautunut olo, sellanen että vaikka väsyttäisi niin ei pysty rauhoittumaan tarpeeksi unille. 

Turussa on harmaata, pilvistä. Masentavaa, mua niin inhottaa syksy. Musta tulee alakuloinen ja saamaton. Onneksi M on edelleen sitä mieltä että lähettäisi parin kuukauden sisällä johki pidennetylle viikonlopulle (ilman lasta). Tai Barcelonaan piti lähteä, muttei oikein houkuttelis enään, terrorismin vuoksi. En haluaisi pelätä lomalla.. Toi turun puukotus osui aivan liian lähelle. 500m kodistani. Niin lähelle että itkin koko viikonlopun. Ne kaikki rakkaat muistot ja lämpimät tunnelmat kotikadulta meni sirpaleiksi yhdessä vuorokaudessa. En tiedä milloin kykenen kävelemään uudelleen niitä katuja. Ne kadut muistuttaa nykyään ainoastaan siitä pakokauhusta ja tuskasta mitä ne ihmiset koki perjantaina. Kaikki ne 6kk mitä olen asunut tässä Turun asunnolla, meni täysin paskaksi, ihan kuin ne olisi roskiin heitetty. Suurimman osan ajasta vietin aina kaupungilla, kävelin tota reittiä edestakaisin monta kertaa päivässä. Tähän läntisen keskustan seutuun liittyy niin paljon muistoja, valitettavasti ne kaikki hyvät on nyt haudattuna ja tilalle on tullut todella surullisia fiiliksiä. Mulla oli sunnuntaina jäätävät silmäpussit itkun jäljiltä.

Katselin muuten tossa hetki sitten netistä hanasuodattimia. Tää Turun vesi on niin kamalaa jätevettä et se jopa haisee. Ihan kamalaa kuraa. Maistuu ja haisee pahalta. Tuntuu että mun vatsa/terveys ei tykkää yhtään tosta kemikaalivedestä. Pakko saada suodatin. Jos pitäisi keksiä jotain plussia maalla asumisessa niin ehdottomasti puhdas vesi. Puhdas vesi on oikeasti kullanarvoista, jos ajattelee maailmanlaajuisesti. Kyrössä tulee hanasta lähdevettä, miettikää sitä sitten. Ihan kuin mökillä.



Mun aamupala, otin vielä nokkosnakin ja munakoisopyrettä kylkeen. Johan aivot heräsi kun sai safkaa! Tuolta makkarista kuuluu välillä kuorsausta.

Jaahas kello on 11. Tunnin tässä kirjoitellut. Miettisin eilen että olen tänään reipas ja käyn juoksemassa pitkästä aikaa... Sain mää otettua lenkkarit kassista. Edistystä. Toi treenikassi on lojunut lattialla Elixia ajoilta, hetki sit kurkkasin sinne mitä löytyy. Jos vaikka ensi viikolla kävisi juoksemassa. En vaan ole ihan varma kehtaanko juosta kaupungilla, täytyy löytää rauhallisia katuja. Iltapäivästä joku papparainen tuo mulle pyörän. Ostin käytetyn pyörän, millä poljen illalla töihin.

Mä pidän tosiaankin tällä hetkellä kahta blogia, samalla nimellä eli Taivaallista elämää. Tänne kirjoittelen kaikkea maan ja taivaan väliltä, enemmän arkeen keskittyvää ja lapsiin. Eli älkää unohtako vierailla täällä <3 En voisi ikinä luopuu tästä blogista, olenhan kuitenkin aloittanut täältä ja purkanut niin paljon tuntemuksia. Tänne liittyy paljon muistoja.  Blogbook.fi sivustolta mut löytää lifestyle osiosta. Sinne kirjoitan puhuttavampia aiheita. Käyhän lukemassa mun mielipide bilettämisestä äitinä..




Välillä iskee ahdistus näistä blogeista. Nostan hattua jokaiselle bloggaajalle kuka pystyy tuottamaan postauksia useita viikossa. Kunpa itsekkin pystyisi. Viime perjantaina puukotusten jälkeen tuntui kuin koko maailma olisi kaatunut enkä enään ikinä pystyisi elämään tavallista elämää. Harmittelin jo sitä miten pitkä tauko tulee kirjoittamiseen. Pää ja sydän oli niin tyhjä. Kummasti tässä viikon aikana sain kerättyä itseäni, eikös se mennyt niin että se mikä ei tapa niin vahvistaa. Tänään aamulla kun M taas kirosi elämää ja loisti negatiivisuudessaan, muistutin häntä että pitää olla kiitollinen siitä että ollaan nyt tässä. Saatiin viime viikkokin elää. Saadaan tänään elää. Me ollaan olemassa. Ja mä olen tästä mahdollisuudesta niin niin kiitollinen. Kiitollinen siitä että jumala on pitänyt mua vieläkin täällä maan päällä eikä aikani ole vielä lähteä. <3

Linkki toiseen blogiin: http://blogbook.fi/taivaallistaelamaa/

Kiitos hei <3 


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Tämä blogi jatkuu entisellään

Vaikka olenkin alkanut kirjoittamaan blogbookilla, niin jatkan kirjoittamista täälläkin. Näille kahdelle sivustolle kirjoitan eri juttuja. Tämä blogi saa pysyä maanläheisempänä, käsitellen kaikkea perhe-elämään liittyvää, eli asiaa Juliuksesta, taaperoelämästä, "henkilökohtaisia" asioita parisuhteesta jne.. eli täältä löytyy ne aidoimmat jutut <3

Blogbookista löytyy siis myös mun Taivaallista elämää - blogi, mutta eri sävyisenä. Sinne tuun esimerkiksi kirjoittamaan kaiken tulevasta rintaleikkaukseesta yms pinnallista ja vähemmän pinnallista.

Mulla on siis tosiaankin 4.10 silarileikkaus. En malta odottaa!! Yks siisteimpiä juttuja tässä elämässä :D En tiennykkää miten paljon uudet rinnat voi tuoda iloa ja tyytyväisyyttä. Ei sitä tajua ennenkuin se on mahdollista ja ajankohtaista.

Onko jotain postausideoita tulevalle? :)

tiistai 8. elokuuta 2017

Toddlerlife

Taaperoelämää

Meijän elämä Juliuksen kanssa on taas vaihteeksi ihanaa. Elämä taaperon kaa on aika vaihtelevaa. Jopa suhde lapseen voi välillä etääntyä ja välillä taas liimaantua todella lujaa yhteen. Meillä on nyt  Juliuksen kanssa meneillään se rakkauskausi. Kummatki haluaisi olla vain toisen seurassa. Varsinkin J on ihan äitin perään koko ajan. <3 Hän on niin ihana <3



Taaperoa ei ole kovin vaikea pitää tyytyväisenä. Just puhuttiin M kanssa miten tyytyväinen toi lapsi on. Aamusta iltaan hymyä ja naurua vaan.

Ohjeet miten pidät lastasi tyytyväisenä

1. Turvaa hänelle mahdollisimmat pitkät yöunet, Juliuksen on nukutta kellon ympäri jotta hän herää aamulla hyväntuulisena.

2. Huolehdi että hän saa tarpeeksi pitkät päiväunet. Jos meillä herätään huonotuulisena niin tiedän että hän nukkuisi vielä pidempään, mutta hän vain heräs jostain syystä ja avitan takaisin uneen. Näin hän saa tarpeeksi unta ja pian herää maailman aurinkoisin jätkä. Meillä on nykyään sellaine rytmi että aamuisin herätään 8.30 aikaan. Päikkärit nukutaan noin klo13-15. Ja yöunille kasin ysin välissä. Jos vähänki nukutaan liian vähän/huonosti niin sieltä herää kamala ja hankala lapsi :D

3. Tarjoa säännöllisin väliajoin ruokaa ja maitoa, meillä ei juoda janoon vettä vaan maitoa tai kaurajuomaa, ja siitä tulee hyvä mieli.



Siinäpä ne tärkeimmät, millä taapero pysyy hymyssä suin :D Kun yllä olevat jutut handlaa niin pärjää hienosti. Sitten nämä muut seikat esim:

- vastaa lapsen katseisiin, mahdollisimman paljon, aina kun voit, älä  uppoudu kokonaan puhelimeen/telkkariin, lapsi elää vanhemman katseen kautta, sä olet hänen peili. Sun kautta hän näkee fiiliksen, rakkauden, tunteet.
- halaa ja pussaa niin paljon kuin jaksat :D
- kehu paljon
- kiellä mahdollisimman vähän, varsinkin ei sanan käyttö on huono tapa, vaan asiat voi ilmaista eri tavalla
- älä huuda missään nimessä, hän vasta lapsi, huutaminen ei auta mitään, pelästyttää vaan, ja se on mun mielestä säälittävä keino hallita lasta, pelästyttämällä, vielä oma vanhempi. Esim 1-3 vuotias on vielä niin niin pieni vauva ettei häneltä voi vaatia liikoja
- huolehdi D-vitamiinista ja maitohappobakteereista




Julius on tällä viikolla 1v 3kk. Pian saa jo varata 1,5v neuvolan, ja silloin olisi tarkoitus ottaa loput rokotteet mitä siirrettiin vauvavuotena. Ei olla otettu tähän mennessä kuin vasta yksi rokote (+tehoste). En edes muista mikä se mahto olla. Niin ja melkein heti vastasyntyneenä hän sai tuberkoloosiin, mitä ehkä nyt hieman kadun, mutta olin silloin vielä tietämätön kaikesta.

Harvoin meillä ollaan huonolla tuulella. Muistan ne ajat kun tehtiin ensimmäisiä hampaita, olisko ensimmäiset kolme niin se oli ihan tuskaa, kaikille, niin Juliukselle kuin hänen perheellekkkin :D Kellään ei ollut kivaa päivisin eikä öisin. Kukaan ei nukkunut.  Jullella on nyt 5 ja puoli hammasta, eli kuudes tekeillään, puoliksi ulkona. Tasan vuoteen mennessä ei ollut kuin kolme hammasta, oisko. Hitsi ku en ole millään saanut aikaiseksi kirjoittaa vauvakirjaa ajantasalle ;( Olen tosi huono tarttumaan asioihin.

Infoa Juliuksesta
Julius painaa tällä hetkellä 11kg, vaatekoko 80, ymmärtää tosi paljon (tärkeimmät) puhetta muttei puhu sanaakaan.

Ruokailu
Syödään ihan kaikkea, jopa tilliä ja currymaustetta, yksi lemppari on graavilohi/kylmäsavu. Iltapalaksi nautitaan tavallista kaurapuuroa mihin on sekoitettu jugurttia antamaan makua. Yleisin lounas on muussi, yleensä juuresmuussia tai muuta sekoitusta. Kylkeen hiukan jotain jauhelihakastiketta tai kanaa. Yhtenä päivänä ostin meille puoliksi muussia ja kanankoipia mistä sit revin kananpaloja Juliuksen annokseen. Namia. Eilen valmistin meille kukkakaali-kikherne-currypataa kookoskermaan. Julle söi ilomielin, muussasin tietty haarukalla rakenteen sileeksi, eihän tolla ole tarpeeksi hampaita niihin herneisiin. Meillä syödään tosi monipuolisesti vaikka 1v asti annoin lähes pelkkää pilttiä. Mutta nopeasti toi lapsi oppis syömään tavallista ruokaa. Ensimmäisellä kerralla kun tarjosin tilliä ruuan kanssa, olisko ollut jotain kalakastiketta niin ei kelvannut ihmetteli vain. Mutta sitten aina kun oli tilliruokaa niin tarjosin uudestaan, laitoin lautaselle. Eli näytin että tilli kuuluu ruokaan ja hän totuutteli omalla ajalla sihen. Lopuksi hän hyväksyi sen että tilli on osa safkaa eikä ollut enään ongelmaa. Muutenkin kaikki mitä mäkin syön, tarjoan pojalle. Ihan kaiken, herkut mukaanlukien. Jos syön lihahyytelöö tai vaikka vuohenjuustoa niin annan aina kaiken maistettavaksi. Viikonloppuna hän söi ihan innoissaan japanilaista kaalisalaattia eli kimchiä, wtf?! Mut niin sen makumaailma vaan laajenee ja kehittyy kun hän syödä sitä samaa mitä me aikuisetkin. Eilen illalla se mutusteli tyytyväisenä parmesaanilastuja.

Uskon että jos ei pienen lapsen makumaailmaa ala rajoittamaan niin hänestä ei kasva nirsoa. Tämä oli mun tavoitekkin. Haluan että hän osaa syödä ihan mitä vain.  Jos lapsi tottuu vauvasta saakka neutraaleihin ja ns turvallisen makuisiin ruokaaineiisin niin myöhemmin on tosi vaikeaa totuuttaa vahvoihin ja uusiin makuihin.


Mulla on tässä lapsenkasvatukselle sellainen pohja että haluan antaa parastani koko ajan lapselleni, koska täällä maailmassa on aivan liikaa kärsiviä viattomia pieniä lapsia, enkä voi pelastaa kaikkia, joten kohdistan sen kaiken hyvän mitä musta lähtee niin Juliukseen. Jos ei kaikilla lapsilla ole hyvä olla niin ainakin Juliuksella on. Paikkaan muiden lasten tuskan Juliukseen. Haluan että hänellä on kaikki asiat parhaalla tavalla. Lapsi ansaitsee parasta mahdollista olotilaa, koska hän ei tahallaan aiheuta tälle maailmalla mitään pahaa, pelkkää hyvää. Hän on viaton aivan kaikessa. Puhdas sielu mihin sä vanhempana rakennat vahvan itseluottamuksen ja lämpimiä tunteita.  Jos sä kasvatat hänestä positiivisen tyypin niin hän antaa eteenpäin hyvää. Lapsi ei tarvitse mitään muuta kuin rakkautta.

torstai 3. elokuuta 2017

Viking Line - piknik risteily

Oltiin viime viikon torstaina hieman risteilemässä. Jokainen vanhempi tarvitsee kahdenkeskistä aikaa. Sitä kannattaa vaalia. Yhtäkkiä huomaa että oho miten hyvin tullaan toimeen. Elämä pienen lapsen kanssa verottaa rutkasti huomioo parisuhteelta, puolisolta. Se vähän niinkuin työntää erilleen.


 Laiva lähti Turun satamasta klo 8.45. Ennen sitä heitettiin Julius taxilla päiväkotiin, kasiksi. :D Sieltä suoraan satamaan. Aamu sujui oikein passelisti, vaikka illalla hiukan pelkäsin sujuuko kaikki ilman sähläämistä. Olis voinu jäädä risteily väliin, nimittäin olin pistäny herätyskellon soimaan tunnin liian myöhään, just siihen aikaan kun laiva olis lähteny hahhahah. Onneksi Miikkalla oli varakello soimassa, mun käskystä, taidan tuntee itseni.. kaikkea voi sattua.. vahingossa.

Kaikki laivan buffetti kattauksista oli varattu lähes täyteen. Klo 14 kattauksessa oli yks paikka vapaana ja klo16 kaksi. Noh, jouduttiin ottamaan se myöhempi, joten varasin meille myös meriaamiaisen, sen paremman. En muuten tiennykkään ennen tätä reissua että aamupaloja on kahta eri buffaa? Tää oli kyllä täysi kymppi, kuohuvaa ja mätiä heti aamusta.




Voi hitsi, pojalle on iskenyt kova yskä. Onneksi on tuberkoloosi rokotus niin ei tartte sitä heti epäillä, tälleen luulosairaana :D Just hoidin iltatoimet pois alta, että mikäli pieni ei rauhoitu enään kosketukseen niin sujahdan äkkiä ite mun sänkyyn ja otan hänet viereen. <3 Eli en välttämättä saa tätä postausta tänään aikaiseksi.


Aamupalan jälkeen oli päästävä nukkumaan päiväunia. Ihanat 40 min nukuttiin. Sitten mentiin loppu ajaksi humppabaariin nauttimaan kahvia. Klo14 oli laivanvaihto Maarianhaminassa. Se on niin nopeeta ja iisii. Kävellään vaan putkesta läpi toiseen laivaan (vaihto kestää noin 10min kokonaisuudessa), tässä tapauksessa Viking Graceen, mikä on ihan huima. Iso ja siisti!


Odoteltiin pari tuntia ruokailua, mutta se meni vikkelästi. Vähän liiankin. Koko risteily tuntus loppuvan liian aikaisin, tai liian nopeasti. Oli niin nastaa, olisi voinut löhötä ja nauttia vielä pidempään. Kelitkin oli sellaiset kuin pitäisikin. En ymmärrä yhtään heitä ketkä lähtee sadenpäivän vietoksi laivalle. :D Mulle itselle yksi tärkeimpiä asioita laivalla on meri. Ihan pakko viettää mahdollisimman paljon aikaa kannella. 






Jossain vaiheessa kello oli 16 (ruotsin aikaan 17) ja päästiin tähän pakolliseen kaikkien ikisuosikkiin laivabuffaan. Siis nam. Mutta kaikkea pystyi syömään vaan pieniä määriä. Ja kuinka ollakkaan, tällä kertaa en nauttinut kuin tasan yhden lasin olutta ruuan kanssa. Ennen vanhaan olisi mennyt monta lasia punkkua. Niinkuin kerran bestiksen kanssa juotiin ittemme niin humalaan että loppu risteily istuttiin uloskäynti kannella, oven edessä, odottamassa että laiva olisi satamassa, omg hahaha. Mutta oli meillä hauskaakin.

En ole muuten ikinä nähny yhtä tyyntä merellä, ihankuin oltaisi kelluttu järvessä :D 

Minun lautanen ja Miikkan. Mulla oli herkkuna lohi ja ravut ja Miikkalla lammastartar, slurps

Lämmintä ruokaa, edessä herkkutatti pinaattirisotto-täytteellä. Ai jeesus ku iski muuten nälkä.

Mansikoita&kermavaahtoa
Loppu risteilyn ajan keskityttiin viihteeseen, eli hyviä drinkkejä toistensa perään ja kannella musiikkia kuunellen ;) Ai luoja ja aurinkoa sylin täydeltä.


happy happy
Vinkkinä että jos haluat ottaa chillisti niin kannattaa varata hytti menopaluulle, eli kumpaakin suuntaan, niinkuin mekin tehtiin. Sai nukkua, olla rauhassa, ja jätettyä ostoksia sinne.


Sellainen reissu. 10/10. Ruokailun jälkeen käytiin myös kuuntelemassa trubaduuria ketkä soitti covereita, oli muuten poikkeuksellisen hyvä laulaja. Yleensä inhoon kaikkia tuollaisia. Varsinkin karaokea!! Mut nyt oli äijällä karsimaattinen ääni. Tiekste sellainen matala ja käheä ;) JOKAINEN nainen tietää hahaha!

Mut nyt, sain kirjoitettua kaiken, yhdessä illassa, aamen, ihanaa <3 Ilta on vaihtunut jo melko pimeäksi, hyvä nukahtaa tähän. Juliuksen yskäkin on jo rauhoittunut ja kulta on nukkunut viimiset 15min sikeesti. Huh. <3

Huomenna mulla on ohjelmassa hieman hyväntekeväisyyttä, haen yhdeltä tytöltä hänen 3kk vauvan itselleni, puoleksi päiväksi hoitoon. Vauvan äiti on yh, eikä lähipiirissä auttajia, joten mä lupasin alkaa hänelle avuksi, säännöllisesti <3 Tiedän itse miten loppu voi olla pienen vauvan kanssa, varsinkin kun meille kummallekkin on sattunut yli temparamenttinen tapaus, joka ei malta olla ollenkaan paikalla, vaikkei osata edes vielä kannatella päätään. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä että saat viihdyttää vauvaa 24/7, etkä pysty käymään suihkussa tai tekemään ruokaa. Ihan oikeasti. Saa olla koko ajan vauvassa kiinni, muuten toinen rääkyy.

Tiekste muuten mitä, nyt on tulossa niin paljon uutta kivaa! Pysykää kuulolla!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Millaista ulkonäköä ihannoin

Kävin tänään Elixiassa. Jäsenyys loppuu heinäkuun jälkeen. Kävin vaan infrapunasaunassa. Istuin siellä 40min, lehteä lukien. Hikoilin kuin pieni sika. Teki hyvää, siihen päälle kuuma suihku. Olin valmis sänkyyn haha. Ehei, poika oli vasta heitetty tarhaan ja koko päivä edessä. 
Siinä suihkun jälkeen föönatessa, tukan lennellessä ympäriämpäri, eikä edes ollut hiusharjaa mukana, katselin miten vieressä oleva tyttö noin 19-20v suoristi hiuksiaan. Katselin vaan ettei edes ollut mitään lämpösuojaa... siitä aloinkin miettimään että kuinkakohan moni tekee asioita muiden vuoksi? 
Tuliaisia laivalta
Ihan vaan esimerkiksi tukan suoristus, meikkaaminen, huulten täyttö, ihan nää perus kauneusjutut. Kuinka moni tälläytyneistä naisista tekee sen vain itseään varten? Mietin tänään poikaa viedessä päiväkotiin että mitäköhän ne tädit siellä ajattelee mun elämästä. Joskus käyn siellä tosi pynttäytyneenä ja esimerkiksi tänään pelkissä trikoissa, hupparissa ja sandaaleissa.  Meikittä. Ainiin, ja olin sen  näköisenä kaupungillakin. Se oli _juuri minua, tänään. Mulla oli aivan se ja sama kuka näki ja millaisena mua piti. Jos olisin tänään pukeutunut eri vaatteisiin kuin mukavuudenhaluni tahtoi, niin olisin ollut eri habituksella liikenteessä mitä olin sisältäni. Vaikea olla aito ja oikeilla fiiliksillä liikenteessä mikäli ulkokuori habittaa jotain täysin muuta. Tiekste sama asia kuin jos olet housuihmisiä ja sitten joudut pukemaan mekon. Not good.
Aina kun mä käytän itseruskettavaa, niin mä jätän levittämättä selkään. Tää on noloa ja typerää mutta samalla hupaisaa. Kuka vittu oikeesti kehtaa jättää valkoiseksi. No muunmuassa minä :D Selitän sen sillä etten kuitenkaan näe selkään niin mitä väliä.
Joka päivä mä panostan vain itseeni. Voisin kutsua itseäni vaikka itsekkääksi. Kaikki mitä teen ulkoiselle oletukselle on vain minua varten. Ehkä siksi olen esim niin laiska treenaamaan koska ei mua haittaa vaikken ole kiinteä.. en kadehdi kenenkään treenattua vartaloa joten en myöskään pyri sellaiseen. Tai en käytä runsaasti meikkiä koska en näe sitä kauniina ollenkaan. 
Ja siitäpä päästään aiheeseen ettei ketään muutakaan kiinnosta onko sun hiukset suoristettu, näkyykö sixpäkki, onko kuinka pyöreä perse.  Pääasia että ihmisen olemus on siisti, vaikka olisi trikoot jalassa. 
Sitten se mitä ihannoin on siihen siistiin tyyliin yhdistettynä erittäin huomaamattomasti: neutraali, raikas, söpö ulkonäkö. Sellainen ihanan rento, mutta naisellinen, huolettoman sensuelli, iho tuoksuen vastustamattomalta. Kevyt meikki, koroastaen parhaita puolia. Hieman poskipunaa ja huulikiiltoa korostamaan pusuhuulia.. Heh, ihankuin oisin alkanut kirjoittamaan jotain rakkausromaania. Rakastan naisellisen söpöä olemusta. 
Sellainen nainen on äärettömän seksikäs. Ja luultavasti hän on myös helvetin itsevarma, mikäli osaa kantaa itseään kevyesti mutta arvokkaasti. Usein netissä törmään ruotsalaisiin, aivan täydellisiin tyttöihin, mun silmissä. Jos intsagramia seuraa niin ihan yllättyy miten harva käyttää raskasta meikkiä tai laitattaa hiuksiaan jotenkin. Mitä hemaisevampi niin sitä enemmän ihastuu. Että wau mikä olemus. Olispa itsekkin yhtä coolin oloinen. Mä en ikinä kadehdi kenenkään meikkiä tai täydellistä pyllyä. Mitä mä tekisin niillä? En hyötyisi yhtään mitään :D 
Mä luotan sisimpään. Herskyvä nauru, vallaton huumori, lämmin sydän, on avain toisen sydämeen. Aitous, rohkeus ilmaista itseään vastapuolelle sellaisena kuin on, on tärkeää. Mahdollisimman aidoimillaan kutsut luoksesi oikeanlaisen ihmisen <3 Se on kuin katsoisi peiliin ja tilaisi itselleen uuden ihmisen elämäänsä. Oma itsesi heijastuu muille ja näin ollen vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa. Eli tarkista, mitä kaikkea sinusta huokuu. 
Mä kuljen itse arkisin varsin luonnollisesti. En käytä mitään muuta meikkiä kuin huulikiiltoa. En edes meikkivoidetta. Tykkään nykyään panostaa enemmän oman ihoni boostaamiseen eli haluan että se näyttää upealta sellaisena kuin se on. Nykyään tuntee omat kasvot varsin hyvin kun katselee sitä joka päivä "paljaalta". Kivaa seurata miten ihon kunto ja väri vaihtelee/muuttuu paremmaksi. Yleensä meikkaan vain viikonloppuisin. Silloin se on hauskaa. Rakastan myös sitä miltä mun iho tuntuu trikoiden alta. Silkkisen pehmeä, kosketusta pyytävä.... Rakastan olla minä. Vaikka löytyy selluliittiä, suonikohjuja, ja venymisarpia teini-ajoilta. Ne kaikki virheetkin on osa mua. Ja se mitä olen nyt, niin samanlaista ei olekkaan. Me ollaan kaikki täydellisiä omanlaisena. 
Kuvissa laivan tuliaiset. Mulla on frendi siellä töissä niin saa tosi edullisesti juttuja mikäli on iso tilaus. Mun iho on kosteusköyhä, eli sisältä kuiva, niin projektina saada täyteläiseksi ja sileäksi. Se on hyvä näin päin että mitä enemmän kertyy ikää niin sen paremmaksi iho muuttuu :D Kivaa panostaa ihon kuntoon. Silloin kevytkin meikki saa näyttämään hyvältä. Mä olen muutenkin hieman hysteerinen ryppyjen kanssa..... haluan pysyä nuorekkaana. Huokuuko jotain ikäkriisiä? Leikkautin tukanmallinki kerroksittain, jospa se nuorentaisi hiukan hahaha. Kerrostettu malli oli joskus ylä-asteella pop. Mulla on niin kamala stressi edessä oleviin kolmekymppisiin, että elän jo puoliksi niissä ajoissa. Teen kaikkeni että voin sisältä ja ulkoota hyvin silloin. Mitä ny sit vaan että seuraavaksi alkaa numero 40 lähentelee. Nyyh. Voi luoja et vihaan koko aihetta, joudun ehkä terapiaan tämän vanhenemispelon kanssa. Ihan oikeasti :D Viikon sisällä parikin kertaa jo saarnannut miten täytyy elää täysillä koska aika suorastaan juoksee maratonia ja kohta pian ehditään kuolemaan.  Täytyy koittaa juosta aikaa nopeammin. Tehdä enemmän muistoja mitä tunnit riittää vuorokaudessa ;) Tuntuu vaan että itsellä on juoksemassa Usain Bolt. Mulla on nyt siis hemmetin kova kiire. Täytyy vaan pitää pikku J mukana matkassa <3 
Puhdas, raikas ja iloinen olemus hurmaa taatusti!
Hyvää yötä mussukat <3 Mä käyn pissillä ja sitten ilmastoituun viileeseen makuuhuoneeseen, puhtaisiin lakanoihin <3 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Maanantai ostokset ja ilouutiset

Ja ei. Ilouutiset ei ole sitä että olen raskaana. Ei tosiaankaan. Vaan, mulla on perjantaiksi varattuna aika konsultaatioon. Suunnitelmissa olisi saada uudet tisut syyskuun lopulla tai lokakuun alussa. Tällee pikapika. Niinkuin aina kaikki muutkit päätökset tapahtuu nopealla aikataululla. Jos mä jotain haluan niin hankin sen keinolla millä hyvänsä. Niinkuin, esim mun koira Lumi on osamaksu koira :D Nää rinnatkin tulee olemaan osamaksu rinnat. Mutta maksan niitä pois  tulevilla strippikeikoilla. Ja siis eihän mulla ole vielä edes tiedossa ottaako kukaan mua töihin tai yhtäkään keikkaa kalenterissa, mutta näin ainaki toivon ja oletan, että tulen keikkailemaan tulevana syksynä/pikkujoulukautena. Joten varokaa vaan, mä saatan olla just sun miehen polttareissa hutsuilemassa. Hahahha apua, toi kuulosti vaaralliselta, se oli lähinnä vitsi, en halua pelästyttää ketään naispuolista siellä ruudun toisella puolella. <3 Tai jos haluat että pysyn kaukana miehestäsi niin silloin kannattaa kuulua mun lähipiiriin. Eikai, noin olisin voinut sanoa joskus aikoinaan mutten enään. Toi oli just sitä kamalaa vanhaa Annaa kellä ei ollut minkäälaista moraalia. EI minkäälaista. Mun yks kamalimpiin tekoihin kuuluu raskaana olevan miehen paneminen. Ja siis sehän ei tuntunut silloin miltään, mutta kun olin itse raskaana, havahduin mitä olin mennyt tekemään. Mutta ikä opettaa ja usein vasta omien kokemuksien kautta. Nyt voitte haukkua mua maailman kamalimmaksi. Olkaa hyvä.



No mutta, tää päivä kului Myllyn ostoskeskuksessa. Olisin halunnut treffata kavereita muttei kellekkään sopinut. Aamupäivästä kerkesin siivota keittiön ja pidettiin pitkä suihkutuokio Jullen kanssa. Myllystä tarttui mukaan uusi Body Shopin kuorintageeli ja Adidaksen trikoot. Eipä oikeastaan muuta.






Voi jeesus, olen ensi tammikuussa 26??? Ei niinkuin mitään käsitystä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Olenpahan saanut lapsen aikaiseksi ja tissitki, tammikuuhun mennessä. Ei jumantsuikkeli. Vaikka mua huvittaa tää kaikki epätietoisuus, niin myönnän että samalla myös pelottaa. Toivon että loppu vuodesta valaistun tässä asiassa.

Jos mä kelaan mun elämää, niin mä olen ihan helvetisti saanut aikaiseksi. Olen elänyt aivan mahtavaa ja opettavaista elämää. Se riittää. Mun aikaansaannokset sisältää ainutlaatuisia, unohtumattomia, ikimuistoisia kokemuksia. Elämä on ollut yhtä elämystä. Ja oon VASTA 25. Onneksi mä voin sanoa näin. Se lohduttaa ja riittää, vaikkei olekkaan vielä mitään tietoa tulevasta taloudellisesta puolesta/elämänityöstä.

Se miten paljon mä olen nähnyt Suomea, on ihan uskomatonta, jos vertaa esimerkiksi omiin ystäviin. Mä olen käynyt joka puolella. Varmaan 30 eri kaupungissa yöpynyt. Jopa Sysmässä. Sysmä on muuten kunta ja siellä majailee alle 4000 asukasta. Kaikki tämä entisen työni/SHB:n vuoksi. Muutamaa omatoimista matkaa lukuun ottamatta, kaikki on koettu aivan mahtavien ja unohtumattomien tyyppien kanssa, ja vieläpä maksutta. Mä olen nähnyt ja kokenut vaikka miten paljon, tavikseksi. Aloitin jo 17 vuotiaana keikkailun esitanssijana. Sen jälkeen aloitin strippaamisen ja promotyöt, ja eli pelkkää keikkailua. 2013 kuvattiin suomen hulluimpia bilettäjiä. Olen työskennellyt erilaisissa tapahtumissa ja messuissa.



Koska en ollut vielä syönyt mitään puoli neljään menessä, niin nappasin pienen annoksen salaattia mukaan autoon, heikotti niin paljon etten uskaltanut lähteä ajamaan. Salaatissa oli couscous-savulohi mössöä.

Aijai, mukavaa viikkoa kaikille, itse fiilistelen tulevia täydellisiä rintoja. Se on aika ihana tunne kun kaupoissa ollessa  saa vaan ohittaa kaikki alusvaate-osastot koska seuraavaksi menen kiertelemään niitä vasta kun on uudet tissit!! <3 Niin ja rintaleikkaukseen mulla ei ole mitään asiaa alle 60kg kiloisena. Tällä tavoitteella ja suunnitelmalla menen kohti syksyä. Ensiksi nautitaan heinäkuusta ja elokuusta kunnialla, kaikenmaailman hupsuja menoja täynnä.