perjantai 19. helmikuuta 2016

Raskausviikko 28

Ihanaa ihanaa ihanaa! 



11 viikkoa jäljellä! Se ei ole enään paljoo se. Eikä mua vieläkään jännitä tai pelota. Ainut tunne mikä on vieny koko raskauden läpi on innostus. Ihankuin olisin pikkulapsi ja laskisin viikkoja kesäloman alkuun, jolloin pääsee huvipuistoon. Tai ihankuin odottaisin huikeeta lomamatkaa. Eli malttamaton ja innostunut fiilis, siitä lähtien kun sain plussan tikkuun. Mulle on sanottu että kyllä se jännitys/ahdistus jossain vaiheessa iskee päälle mutta enpä usko. Mitä lähemmäksi synnytys tulee niin sitä paremmalla päällä mä olen. Tää keväänkin tulo varmaan auttaa asiassa. #Feelinggood! Ostin edellispäivänä vaaleat makeet hieman revityt mammafarkut! Ai että, odotan jo et saan pukea ne päälle ja nauttia kevään auringosta! Koko muija on inspiraatioo täynnä. :) Toisin kuin vielä talvella.. Se oli sellaista omassa pikkukuplassa elämistä ilman sen suurempia tunteita. Töitä ja kotia vuorotellen. Vaatteet eikä mikään kiinnostanut sen enempää. 

Kuva otettu viikko sitten


Odotan koko ajan että raskausviikot alkaa numerolla 3. Pari viikkoa vielä niin sitten on kasassa 30 viikkoa. Hui. Olen ollut jo aika monta pvää, viikkoa, kuukautta raskaana. Tähän melkein tottuu. En tiedä edes enään miltä tuntuu kun on "normaali olo" eli normaali vireystaso. Vaikkakin tää jaksaminen on vaan parantunut loppua kohden. Edellispäivänä tein ennätyksen ja jaksoin kierrellä kauppoja 3 tuntia. Tammikuun alussa se oli tunti. Joulukuussa yritin vältellä "ylimääräistä" kävelyä. Olin muutenkin niin väsynyt töistä. Kroppa ei meinannut palautua kunnolla työvuoroista. 



Ai että. Kohta raskausviikkoja on 30 ja sit enään muutama viikko ja pieni voi syntyä milloin tahansa. En ole vielä raaskinut koota sänkyä, ostaa hoitopöytää tai pestä uutena ostettuja vauvanvaatteita. Ne uudet vaatteet on edelleen lipastossa nätisti viikattuna, hintalappuineen. Ostin tutultani 4housut ja muutaman bodyn käytettynä ja ne mä heitin heti pesukoneeseen. Mut nekin täytyy pestä uudestaan hellävaraisemmalla pesuaineella.


 Jos ottaisin nyt tässä vaiheessa hoitopöydän meille makuuhuoneeseen niin siitä ei tulisi mitään. Muistuttaisi entistä enemmän vauvasta. Puhun kuulemma nyt jo liikaa vauvasta. Mieheni mielestä :D Voivoi. 





Joten koitan pysyä vielä hetken hiljaa kunnes ehkä raskausviikolla 33 voisin päästää vauvahulluuteni irti ja laittaa kaikki paikat valmiiksi vauvan tuloa varten. Eli silloin hankin hoitopöydän, kokoan sängyn, hankin viimein kaikki hygienia tarvikkeet vauvalle, hieman vaippoja, ostan ammeen mikä saa sitten loppu ajan koristaa meidän kylppäriä ja joka pvä suihkuun mennessä muistuttaa pienestä tulokkaasta (huom ostin tällä viikolla kylpyankkoja hahah). Sitten pitäisi hakea rattaat varastosta ja ostaa rattaisiin viltti. Olen koittanut katsoa sopivia vilttejä mutten ole päässyt vielä mihinkään tulokseen minkä värinen mun kannattaa ostaa. Rattaat on mustat mutta sisältä valkoiset :D Ei saa olla liian kallis sillä se voi likastua helposti.. Huoh! 


Tälläinen odottaa eteisessä. Automaattinen sitteri, tai jotain sinne suuntaan, en ole vielä jaksanut  katsoa tarviiko tuo patterit vai millä se lähtee liikkumaan. Selviää viimeistään sitten kun vauva on kyydissä, jos heti silloinkaan hah! 


Mä jään varhainetulle äitiyslomalle, eli 30pvän sijaan 50 päivää ennen laskettua aikaa. Tämä siksi koska nukkuminen on entistä katkonaisempaa/vaikeampaa enkä pysty huonoilla yöunilla menemään töihin. Rasitan vain itseäni siinä ja samalla sikiö kärsii mun uupumuksesta. Haluan viimeiset viikot levätä ja antaa sikiölle parhaan mahdollisen levollisen olon, hänen viimeisille viikoille. Haluan viimeiset viikot voida hyvin, syödä "yliterveellisesti" ja nukkua niin paljon kuin mahdollista. Näin takaan sikiölle mielenrauhan ja mahdollisuuden syntyä vasta kun on täydet viikot eikä ennenaikaisena. Pienen pohdinnan jälkeen kun ajattelin loogisesti ennenaikaista syntymistä niin se ei ollutkaan kiva juttu.  Kun ajatellaan loogisesti niin: vauvan aivot kehittyy joka pvä ja jos se syntyy aikaisemmin kuin pitäisi niin se ei saa täyttä älyä. Eli se jää vajaaälyiseksi! :D (ottakaa hiukan huumorilla, mutta olen mää tosissaankin). Eli älä rakas synnykkään aikaisemmin, vaikka mulla onkin kova ikävä sua. Eilen taas pääsi itku, onnesta. Mä niin rakastan tota pientä. Olenko mää alkanut nykyään kuulostamaan jotenkin lapselliselta? Anteeks, tää raskaus hajottaa mun päätä ja alkaa tulla käytöshäiriöitä. :-D Alkaa menemään tää touhu ihan levottamaksi.

Synnytykseen valmistautuminen. Naureskelin yks päivä mun touhua. Määhän käyttäydyn kuin tekisin häävalmisteluja. #NaimisiinKeväällä2016. Eiku #Vauvatuleekotiin2016. Oikeasti. Mä olen kuin joku häähullu morsian. Pynttään itseäni kuin olisin astumassa kesällä alttarille. Mut oikeasti mä vaan valmistaudun tulevaan koitokseen ja ennaltaehkäisen rapistumisen. Raspaan kantapäitä ahkerasti, huollan kasvoja ahkerasti, teen tehohoitoja tukalle, kaikenlaista pientä valmistelua kevättä/kesää varten. Jos muilla on tavoitteena kesäkuntoon 2016 niin mulla synnytyskuntoon 2016! Haluan pitää itsestäni erityisen hyvää huolta. Haluan että kun menen synnärille, niin ison ja kipeän vatsan lisäksi mua ei vaivaa mikään muu. Haluan loistaa ja tuntea itseäni valovoimaiseksi. Haluan synnytyksen jälkeen palata kotiin ja olla tyytyväinen. Heittää sortsit jalkaan ja katsoa kauniita pehmeitä sääriä, pehmeitä kantapäitä ja hulmuavaa kiiltävää tukkaa! Hahahha! Mä olen varmaan hullu mutta mä naureskelen täällä itselleni, olen hulvattoman hauska persoona, kaikkest parhaimmat naurut tulee omista pöhköyksistä. Sellainen olo kuin olisin joku hullu kikkara tukka pystyssä oleva professori, valkoinen labratakki päällä, suunnittelemassa liemiä!

Neuvolakuulumiset: Maanantaina aamulla meillä on neuvola. Oltiin siellä viimeksi 12.1. jolloin viikkoja oli vasta 22+4 ja painoa 70kg. (Tarkistin äsken äitiyskortista)  Painoin raskauden alussa 64 kg ja nyt oma vaaka näyttää 72 kg. Hahhah olishan tossa 8 kilossakin jo pudotettavaa...
Vointi on huippu. Ei turvotusta, ei närästystä, ei pahaa oloa, ei kolotusta, ei selkäkipuja. Harjoitussupistukset on ainoat mitkä tuntuu välillä inhottavalta ja aamuöisin iskee menkkamaista kipua alavatsaan, mikä ei kuitenkaan kestä kovin kauaa. Kohdunkaula kypsyy! 


Jään äippälomalle 14.3. Silloin loppuu hetkeksi mun taival ravintoladuunissa. Ja mitä teen ekana!? Meen HETI maaliskuun lopulla ottamaan rakennekynnet! Omg, miten ikävä mulla on ollut nättejä kynsiä. Oikeasti, mun omat sormet on niin poikamaiset ja paksut ettei niistä voi tykätä ilman kynsipidennyksiä.







Olen huomannut että lukijamäärät on taas noussut aika huimasti. Kiitos kun luette! <3 Haluaisin myös huomioida teitä ja kysyn nyt olisko jollain kivaa postausideaa, minkä haluaisit mun toteuttavan?  Otan kaikenlaisia ehdotuksia vastaan. :)



7 kommenttia:

  1. Kuinka pitkä olet? Tossa peilikuvassa näytät superhoikalta.Jos ei nyt mahaa katso..ymmärsit varmaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai näytän.. kuva vääristää sitten:D Olen 168cm, ja tuntuu että kaikki kilot on tullu lantioon, takapuoleen ja reisiin :D

      Poista
  2. Oi kohta hän on täällä<3 rakas nyt jo <3<3

    VastaaPoista
  3. Poika ilmeisesti tulossa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, poitsu siellä olis 98% varmuudella.. :P

      Poista
  4. Jossakin postauksessa kirjotitko että lasta yrititte pitempäänkin? Kerrotko siitä lisää? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo koitan kirjoittaa lähipäivinä! :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)