maanantai 14. maaliskuuta 2016

Lauantai yön kauhunhetkiä, äkkilähtö tyksiin


Jälkiruokaa ennen kirjoittamista

Tziizuz miten paljon voi ihminen pelästyä. Lauantaina sain elämäni ensimmäistä kertaa shokkikohtauksen. Jos sellaiseksi sen voisi kuvailla. Jotain sinne päin ainakin sillä en pystynyt itse näpyttämään numeroa puhelimeen, hysteerisen itkun ja sekavan olon takia. Oloni oli sillä hetkellä täysin tajuton.

Hypättiin Miikkan kanssa autoon ja lähdettiin ajamaan tyksin synnytysosastolle, klo 22.30 lauantai yönä. Miikka oli nauttinut sinä iltana alkoholia kaverinsa kanssa joten sain mukaani hupaisan laskuhumalaisen matkakumppanin. No mutta parempi sekin kuin ei mitään. En olisi siltä järkytykseltä ja ahdistukselta pystynyt olemaan yksin. Vauvakin oli varmasti tyytyväinen että isi on äitin rinnalla <3  Meillä on ollut isi jokaisessa neuvola käynnissä mukana. Omasta tahdosta. Kerran sanoin hänelle ettei tarvitse tulla mukaan sillä siellä ei tapahdu tällä kertaa mitään uutta, tehdään perus verenpaine mittaukset yms, niin hän melkein "pahoitti mielensä" siitä. Ymmärrän täysin koska onhan se vauva yhtä paljon hänenkin ja hän haluaa olla tässä lapsen taipaleessa mukana alusta asti. Näin itse isättömänä, arvostan M:n isällisyyttä ylikaiken!

Sairaalassa vietettiin pari tuntia. Heti sairaalaan päästyä jouduin käyrille missä tarkisteltiin noin 20 minuuttia vauvan sykettä ja supistusten vahvuutta. Ensimmäiset 10 minuuttia tärisin päästä varpaisiin,  enkä pystynyt rauhoittumaan ollenkaan.  Pian M alkoi ottamaan "pakollisia tilanne selfieitä" meistä, voivotteli laskuhumalaa, haisi viinalle ja naureskeli vieressä kuin mikäkin höpsö. Olihan tilanne samalla myös hieman koominen. Miten tämä lähtö sattuikin lauantai yölle, juuri silloin kun puoliso on viettämässä kaverinsa kanssa saunailtaa ja veressä alkoholia. Sykkeen perusteella vauva oli hengissä ja koska pieni möyri vatsassa kovaan tahtiin niin pystyin jo sulkemaan mun kaksi pahinta vaihtoehtoa pois: ei tullut keskenmenoa enkä ole synnyttämässä tänä yönä. Huh. Oli muuten hauska huomata ettei mua edelleenkään pelottanut ajatus synnytyksestä. Pelkäsin ainoastaan sitä syntymistä vauvan kannalta, hän ei ole vielä yhtään valmis tulemaan maailmaan enkä haluaisi hänen jäävän ensimmäisiksi viikoiksi teho-osastolle, vaan hänen kuuluisi synnyttyään päästä vanhempien syleilyyn ja rakkauden ympäröitäväksi. Seuraavaksi siirryttiin ultra-huoneeseen missä oli itse tietäjä paikalla eli lääkäri. Ensiksi gynekologinen sisätutkimus jonka jälkeen ultrattiin, onko siellä oikeesti kaikki hyvin. Ja siellähän oli! Positiivinen puoli tässä alkuun niin traagisessa käynnissä oli se että päästiin tsekkaamaan 10 viikon tauon jälkeen, miten vauva voi. Silloin 10 vko sitten rakenneultrassa lähinnä tsekattiin että vauva on terve ja mahdollinen sukupuoli. Oli hirmu mielenkiintoista nähdä uudestaan vauva telkkarista ja kuulla lisäinfoa hänestä.







Kun lääkäri oli sörkkinyt tarpeeksi alapäätäni hän siirtyi ultraamaan vauvaa. Hän katseli vauvaa tarkkaan joka kulmasta tehden kaikenlaisia mittauksia, näpytteli tietoa tietokoneelle, tarkisti istukan  kunnon ja totesi että kaikki on niinkuin pitäisi:

- istukka edelleen edessä, tarpeeksi korkealla
- vauva on kääntynyt pää alaspäin JESS
 (ehtisin miettiä useaan kertaan, miten päin pieni mahtaa olla vatsassa, en osannut yhtään arvata, sillä liikkeitä olen tuntenut ympäri vatsaa. Välillä pohtisin elääköhän vatsassani pieni hämäkinpoikanen)
- painoarvio 1590g, jonka jälkeen lääkäri kyseli syönkö tarpeeksi, eli kaksi lämmintä ateriaa päivässä + välipalaa. Nyt viimeisellä kolmanneksella nälkä on kasvanut valtavasti ja vastasin lääkärille että kyllä mä syön, että mulla on sellainen olo että voisin syödä kahden edestä, johon lääkäri ja M vastasi nauraen: niinhän sä syötkin ;D Vauvan paino menee  hiukan keskikäyrän alapuolella. Eli kyseessä siro tapaus, ainakin toistaiseksi.

Sitten tapahtui legendaarinen: lääkäri kyseli ollaanko tietoisia sukupuolesta...
Joo ollaan kai, poika pitäisi olla, johon lääkäri vastasi: aijaa, täällä näyttäisi enemmän olevan siro tyttö! Meidän kummanki sydän meinasi pomppasta kurkkuun hahahaha! Anteeks mitä, ei saakeli! Aika hauska ylläri... Niinkin hauska että joudutaan maksamaan tästä 200e. Varasin nimittäin torstaiksi ajan 4D-ultraan.  Siellä selviää, kumpi siellä vatsassa  todellisuudessa asustelee. Kolmas kerta toden sanoo. Hieman jopa harmittaa koska ollaan eletty poika fiiliksillä niin kauan ja tehty tästä pienestä niiin isin poika. Ollaa suunniteltu mielessä miten poika hyppää isin saappaisiin maatilalla, pääsee ajelee traktoreilla ja pienestä pitäen saa alleen lapsille tarkoitettuja lumikelkkoja, mönkkäreitä yms.  Päivät pitkät saisi kulkea isin mukana töissä ja verstaalla, oppien korjailemaan erilaisia moottoriajoneuvoja ja katselemaan miten tehdään miestentöitä!

Oli melkoinen lauantai yö. Sain unta vasta aamulla klo 8. Kävin loppu yön ylikierroksilla ja oli vaikea palautua kaikesta tapahtuneesta. Syy miksi lähdettiin tyksiin oli äkillinen verenvuoto. Tietenkin pelästyin pahinta eli keskenmenoa, koska mun raskaus on sujunut tähän asti niin hyvin niin kävi heti mielessä että jaahas, oliko onnellisen tarinan loppu tässä. Ei onneksi ollut. Verenvuodon syyksi lääkäri epäili rajua seksiä. Miikka pelästyi jo ollaanko seuraavat 60 pvää selibaatissa, tuskin, mutta ensi kerralla hieman rauhallisemmin.




Ohje:
- vispaa koneella, vispikermaan hiukan täyteläisyyttä
-  lisää  vispikerman joukkoo turkkilaista jogurttia, sekoita tasaiseksi lusikalla
- kuumenna pienessä kattilassa pakastemustikoita ja  lisää kattilaan oman maun mukaan sokeria
-  kummenna mustikat juuri sen verran että mustikat ja sokeri sulaa,
- ota kattila pois liedeltä, jäähdytä hetki
-  lopuksi yhdistä  jogurtti-vispikerma seos ja mustikat kippoon





Mukavaa maanantaina kaikille ja muistakaa valmistaa pihvit miehellenne!



3 kommenttia:

  1. Hui, onneksi kaikki on nyt hyvin. Mitä foolihappo valmistetta muuten käytät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! :) Pieni näyttö vaan vanhemmille, miten paljon voikaan pelästyy ja olla huolissaan kun on omasta lapsesta kyse :D Foolihappo valmiste on tällänen ku Minisun-merkkinen, multivita mama. Liila purkki.

      Poista
  2. Voi ei kamalaa :/ onneks kaikki oli kunnossa! <3 ja ei vitsi mikä ylläri, sieltä tuleekin isin pikku prinsessa

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)