tiistai 22. maaliskuuta 2016

Onko hormonihirviö vallannut kodin?

Lähdetään siitä että mikä on edes hormonihirviö? Onko se vain tekosyy olla ääliö? Lupa käyttyäytyä huonosti ja laittaa kaiken raskauden piikkiin? Saako ne hormoonit tosiaankin vihaamaan puolisoa, vai olisko se hormonihirviö vain liioteltu kutsumus. 

Ensimmäisenä tulee mieleen että hullu sekopäinen raskaana oleva nainen. Joo, sellaisen käsityksen minäkin sain. Ollaan koko raskauden ajan odotettu kauhulla milloin minusta kuoriutuu sellainen. Kaikki Miikkan kaverit kellä on lapsia oli varoittanut häntä että varsinkin se loppuraskaus on maailman kauheinta ja olisi ollut valmiita muuttaa helvettiin kotoota. Näin miesten kesken. Itsekkin olen ollut varautunut tulevaan ja odottanut pahinta. Itse asiassa kuvittelin raskauden olevan paljon vaikeampaa ja kauheampaa. Höpönlöpö. Se on ihan asenteesta kiinni. Okei, olen säästynyt monelta kaameelta vaivalta(pahoinvointi,närästys ja jatkuvat liitoskivut) mutta kyllähän muakin vaivaa jatkuva väsymys, yllätykselliset vitutukset, yölliset kivut, supistukset yms.  Kaikkea pientä pitkin raskautta, mutta kun mietin kokonaiskuvaa niin ei se raskaana oleminen niin kummoista ole. Jos vituttaa niin jään kotiin makaamaan enkä yritä tehdä mitään väkisin. Teen silloin kivoja asioita, mm käyn saunassa, syön suklaata, lepään ja katselen telkkaria.

Viime lauantailta rv 32+0


Itse olen koko ajan suhtautunut kaikkiin tuleviin asioihin/oireisiin positiivisesti niin odotus ollut sellaista melko seesteistä,  rauhallista, kuplassa leijailua, rakkauden täyteistä, vatsan silittelyä, vauvajuttujen lukemista, vaatteiteden/tarvikkeiden ostelua.. Aamuisin kun herään niin mietin olenko tosiaankin raskaana? Ei tunnu missään :D Kyllä, enään 53 päivää jäljellä laskettuun aikaan. Holy fuck! Nyt on viimeisiä vaatteita pyykattu ja tänään lähti tilaukseen vielä puuttuvat tavarat eli vauvan peitto+tyyny setti ja hoitoalusta. Sitten oliskin kaikki hommattuna. Tallinna reissulla sallin tehdä viimeiset babyvaate ostokset. Odotan löytäväni sieltä jotain uniikkia hänelle. Sellaista vaatekappaletta mistä tulee ihan lemppari, tyyliin suloinen pehmeä jumpsuitti/haalari. 

Hormonihirviöön palatakseen: olen tämän raskauden myötä lähinnä pehmentynyt luonteeltani, enkä ole kaikkien onneks muuttunut hirviöksi. Raskaus on tehnyt ennen kaikkea vain hyvää, niin minulle kuin parisuhteelle. Parisuhde on tullut tasaisemmaksi, rauhallisemmaksi. En tiedä onko se tämä raskaus vai mikä mutta olen nykyään paljon rauhallisempi, pehmeempi, levollisempi. Kuulostaa kyllä juuri siltä että raskaus on pitänyt mua visusti puolikoomassa hahaha.  Olen koko 7kk aikana saanut vain kaksi kertaa raivarit. Ensimmäistä kertaa en enään edes muista kunnolla mutta toisella kerralla suutuin siitä että mun autossa oli poltettu tupakkaa ja lähdin kahdeksi yöksi evakkoon. Se oli sellainen totaalinen maailmanromahdus. Fiilis oli se etten tule ikinä antaa anteeksi sitä enkä enään ikinä halua nähdä koko Miikkaa. Näin jälkeenpäin naurattaa, miten paljon se asia pystyi aiheuttaa  yhdessä muijassa niin paljon vihaa. Olin vielä kahdenkin päivän päästä tuohtunut asiasta, mutta palasin kuitenkin evakosta kotiin ja sovittiin riita. Eipähän ole siellä autossa enään sen jälkeen poltettu. Eikä kannatakkaan ;D Ainiiin nyt muistan, se ensimmäinen raivari puhkesi  kun M korotti  liikaa ääntä mulle puhelimessa ja se sai mussa aikaseksi itkupotkuraivarit. ÄLÄ HUUA MULLE  YHTÄÄN OON HERKKÄ NYKYÄÄN. Olen koko raskauden ajan toistanut että puhu mulle nätisti, puhu nätisti, olen herkällä tuulella :D Monesti olen tarttunut hänen lauseisiin ja kyseenalaistanut äänensävyä tai sana valintoja hahaha. 

Eiliseltä, rv32+3


Meillä oli eilen puhetta siitä miten rauhallisesti raskaus on sujunut jos ei lasketa mukaan niitä kahta isompaa riitaa. Mietin hetken että niinpä, olenpas tyytyväinen itseeni. Mutta sitten tajusin että hei hetkonen Miikka, miksi mun olisikaan pitänyt olla hormonihirviö koska sä olet ollut niin hyvä mulle? M itse omalla olemassaolollaan on vain lisännyt rakkauttaan häntä kohtaan. Miksi mä ikinä haluaisin huutaa/skitsota/aiheuttaa pahennusta/olla ilkeä sellaiselle ihmiselle ketä haluaa mulle hyvää? Eli M saa olla ylpeä itsestään. Kuinka hieno mies hän on <3 Saan olla tyytyväinen että vieressäni on puoliso/paras ystävä kenen kanssa tulee niin hyvin juttuun eikä elämästä tarvitse tehdä vaikeampaa. Osataan kommunikoida asiallisesti, arvostetaan toista, ei nipoteta,  huomioidaan ja kohdellaan toista kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Me kaksi ollaan ihan loistava tiimi.




3 kommenttia:

  1. Pelottaako sua synnytys ja mitä ajatuksia synnytys sussa herättää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos itseasiassa ideasta, voisin kirjoittaa tästä huomenna postauksen!! :D Eli vastauksen pääset lukemaan sieltä :)

      Poista
    2. Kiva, mä ajattelinkin et toi vois olla jopa oman postauksen arvoinen juttu! :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)