lauantai 9. huhtikuuta 2016

Hiljaiseloa mutta ei niinkään rauhallista menoa

Helsinkiä ja treffejä ystävien kanssa! Ripottelin postauksen sekaan valokuvia viikon varrelta.





Olen elänyt nyt hetken hiljaiseloa täällä blogin puolella. Korvan takana olisi pari aihetta mistä haluaisin kirjoittaa mutta ne siirtyy hieman eteenpäin. Niin mitäs mä olen tehnyt koko viikon kun en ole edes viitsinyt päivittää blogia. Nähnyt kavereita! Long time no see tyyppejä. Tärkeitä sellaisia. Hitto olin tosiaankin nähnyt kummipoikaa viimeksi enne joulua. 4 kuukautta sitten, ihan kamalaa. Jätkä oli kasvanut mahdottomasti. Niin ne lapset vain kasvaa, ohi silmien. Eli kannattaa todellakin laittaa ne omat kiireet sivummalle ja koittaa keskittyä siihen omaan perheeseen, arjen ytimeen, siihen tärkeimpään eli laatuaikaan läheisten kanssa. Se on yks kaks kun taapero on jo murrosikäinen ja omat vanhemmat vanhainkodissa. Sitten havahtuu miten kaikki on mennyt niin nopeasti ohi ja elämä on mennyt "suorittamalla". Liian moni luo itselleen liikaa tehtäviä, paineita, tavoitteita. Eikö olisi jalompi taito kun osaisi olla tyytyväinen tähän hetkeen, siihen mitä ympäriltä löytyy just nyt  eikä niinkään elää tulevaisuudessa ja tulevaisuuden onnistumisissa. Päivät, viikot, vuodet hulisee mahdotonta vauhtia eteenpäin jos elää aina tulevaisuudessa, yrittää tavoitella jotain mitä ei ole tällä hetkellä.





Kuitenkin, tässä 4 kuukaudessa pojan kasvoista oli kadonnut vauvan pyöreys ja pituutta oli tullut runsaasti. Huhhuh. Tästä tulikin mieleen että meinaan olla kotona pienen lapsen kanssa mahdollisimman pitkään. Tottakai haluan äitiysloman jälkeen alkaa tekee pari vuoroa viikossa ja palata takaisin promokeikkoihin mutta tarkoitus sovittaa kaikki työvuorot niin ettei lapsi joudu päiväkotiin vaan isi kerkee hoitaa kotona, silloin kun itse olen töissä. Noin 2-3vuoroa viikossa olisi ok. Kunnes hän täyttäisi 3v. Näitä on ihan turha pohtia etukäteen, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Pääasia että haluan antaa lapselle mahdollisuuden kasvaa perheen keskellä. Ja olla sellainen äiti ketä ei juokse hiki hatussa eikä elä "ruuhkavuosia". Ruuhkavuosi kuulostaa epäkunnioittavalta.




Sattuiko joku lukemaan MeNaisista Tarja Turusen haastattelua? Mä en pystyny lukemaan sitä loppuun. Kauheeta kuraa. Muutama ote haastattelusta:
- Meillä täytyy olla lastenhoitaja matkassa, sillä kummankin vanhemman aika menee töissä
- Kansainvälisen artistin työ on mahtavaa, mutta raastavaa se, ettei ole mahdollisuutta levätä
- Mies Marcelo tekee töitä 24h vuorokaudessa
- Suomen-matkamme ovat olleet niin lyhyitä ja työntäyteisiä, ettemme ole pystyneet tekemään matkaa Itä-Suomeen sukulaisten luokse
- Nautin työstäni mutta stressitaso on kova
- Yritän antaa tyttärelleni aikaa aina kun mahdollista

Järkytyin tästä haastettalusta enkä voi muuta kuin sääliä. Toi on juuri se oravanpyörä, mihin ihminen putoaa eikä ymmärrä tulla pois. Vasta kun tapahtuu jotain vakavaa, silloin vasta havahtuu että pitäisi ottaa rauhallisemmin ja nauttia enemmän elämästä. Valitettavasti tämän tajuaa vasta silloin kun on melkein jo menettänyt kaiken.





Mun viikko on mennyt mukavasti. Olen ollut erittäin sosiaalinen ja aikaansaava. Tällä hetkellä on menossa raskausviikko 35+1 ja laskettuun aikaan on jäljellä 34 päivää. Noin kuukausi. Tallinnan reissu ei ollut ainoa kun olen painanut into piukkana eteenpäin. Nimittäin tämän viikon keskiviikkona heräsin klo 8 ja vetelin bussin kaa aamusta Helsinkiin ja illalla takaisin. Mulla oli sovittuna kahdet ystävätreffit, joiden välissä en edes kerenny syömään vaan jouduin syömään vauhdissa. Ensimmäisen salaatin söin kulkemalla hki sisäisellä bussilla kampista konalaan, seuraavaksi vetäsin tuorepuuron kävellessä kampista forumiin ja iltapala salaatin söin kotimatkalla bussissa. Siinä välissä join reilusti vettä ja yhden chai laten. Seuraavana aamuna olikin taas herätys klo 8 ja taas ystävätreffit ja kotiin pääsin vasta seiskan aikaan illalla. Hitto muuten mikä vauvakuume iski silloin torstaina, kun pääsin viettää 1v Vanessa tytön kanssa aikaa. Ei hemmetti. Rutistin, silitin, halisin ja halusin pitää sylissä. Totesin vain että onneksi on tulossa ihan kohta oma vauva. En olisi kestänyt lähteä sieltä kylästä ilman vauvaa. Onneksi onneksi onneksi saan ihan just oman, eikä raskaus ole vasta suunnitteilla taikka menossa alkuraskaus. En kestäisi, nimittäin se vauvakuume on ihan käsittämätön jälleen kerran! En malta oottaa omaa nyyttiä. Äidin pientä maidolta tuoksuvaa sydänkäpystä!

Eilisen otin hiukan rauhallisemmin ja tämän lauantaisen vietän luultavasti yksin kotona. Lepäillen. M on koko päivän moottoripyörä tapahtumassa, koira on anopilla ja minä saan nauttia rauhasta. M:llä on itseasiassa tänään viettämässä iltaa viimeistä kertaa. Ollaan sovittu että tää saa olla viimeinen alkoholin huuruinen ilta nimittäin nyt ollaan niin lähellä laskettua aikaa ettei vaan käy niin että synnärille mentäessä mies olisi tossut sekaisin :D Ajattelin kokata tänään niinkin gurmeeta päivällistä kuin kalapuikkoja hahaha. M on kalalle allerginen joten sitä ei tule kovin usein syötyy kotona. Nyt mulla on mahdollisuus siihen kun toinen on poissa. Jos olisin fiksu niin valmistaisin kunnon lohta mistä vauvakin hyötyisi mutta kun tekee niin pirusti mieli rapeita kalapuikkoja ja kermaviilikastiketta haahahaha. Onneksi vauva on tänään saamassa kaikkea muuta terveellistä. Se sai jo aamusta banaania, iltapalaksi syön avocadoa katkaravuilla ja naposteltavaksi löytyy mandariinejä ja tummia viinirypäleitä. Päivän kruunaa tallennetut ohjelmat. Siellä on jos jonkinlaista nauhotusta, bachelor Suomi yms hauskaa hömppää. Syön parhaillaan kaurapuuroa, kookosöljyllä, chia-siemenillä, vehnäleseillä ja mansikkahillolla. Mietin että mitäs sitä tekisi kun saan kirjoitettua tämän. Kello on vasta 13.





Laskettu aika lähestyy vaan ja mä alan olemaan aika vastaanottavainen. Täällä olisi kaikki valmiina, synnytyskassia myöten. Harsotkin pyykattuna, suklaatalevy pakattuna kassiin, pussilakanat täytettynä. Ainut mikä on tekemättä niin auton siivous + telakan/istuimen asennus autoon. Sit onkin kaikki ready. Vointi on hyvä. Edelleen luotan runsaaseen vedenjuontiin, se pitää turvotukset, kuona-aineet, haitta-aineet loitolla, kropan nesteytettynä ja notkeana ja mielen virkeänä. Paljon hedelmiä, tärkeiden vitamiinien syöntiä, kuumia suihkuja, orjallista rasvausta kookosöljyllä, mahdollisimman pitkät unet, eli nukun aamuisin niin pitkään kuin pystyn. Kroppa tarvitsee tällä hetkellä KAIKEN mahdollisen levon ja huolenpidon. Selkä ei ole vieläkään kipeä, kiitos hyvien selkälihasten, mulla on ollut aina hyvä ryhti. Nytkin istun selkä niin suorana että jopa naurattaa. Töissä naapuri ravintolasta eräs tarjoilija kerran nauroi pukuhuoneessa mun suoraselkäisyydelle, näytän kuulemma niin hauskalta kun vatta ihan pystyssä ja selkä suorassa! Äiti on opettanut mulle pienestä pitäen että kyttyrä selkäiset naiset huonolla ryhdillä on rumia ;) Oppi on mennyt perille. Näin se myös on, nainen hyvällä itsevarmalla ryhdillä näyttää aina paremmalta.




Joku kyseli ollaanko mietitty nimeä vauvalle niin joo. Mulla on ollut nimet jo aika kauan keksittynä lapselle. Muistan kun vuonna 2013 pohtisin nimiä ja kirjotin ne ylös kalenteriin. Joka vuosi kun ostin uuden kalenterin niin kirjoitin nimet uuteen, ettei ne lemppari nimet unohtuisi. Kerroin nimistä Miikkalle ja hänelle ne sopis hyvin. Olen raskauden aikana varmistanut pari kertaa Miikkalta että vieläkö sinulle sopii nimipäätös ja että voidaan vaihtaa vaikka heti jos hänellä on joku mielessä mutta hän on erittäin tyytyväinen nykyiseen. Nimi on super suloinen, mulle tulee nimestä mieleen ruskea nappisilmäinen poika, oikein sydänten murskaaja, tuleva panomies. Hahahah! Oikea hurmuri poika <3 Nimi on latinalaisperäinen. Toiseksi nimeksi tulee M:n suvussa kulkenut nimi ja kolmas nimi onkin pelleilyä joten sellaista ei meidän lapselle tule. Eiköhän kahdessa nimessä ole tarpeeksi. Nimissä mulle oli tärkeää että ne muistuttaa slaavilaisuutta/latviaa.  Jos meille olisi tulossa tyttö niin sen nimessä olisi selkeästi venäjän/latvian tuntua. Ehdoton ei nimissä oli perinteiset suomalaiset nimet. Vaikkei niissä ole mitään vikaa mutten tunne mitään syvää vetoa suomalaisuutta kohtaan. Haluan että lapseni kasvaa ylpeänä kaksoiskansalaisuudesta. Siitä että hänen veressä virtaa temperamenttisuus, rohkeus, hulluus ja voittamattomuus! Olen itse syntynyt latvialaisesta äidistä ja venäläisestä isästä. Enkä voisi olla ylpeempi. Geenit on kohdillaan kaikista näkökulmista hahah! Mua joko rakastaa tai vihaa! ;)




Mukavaa viikonloppua kaikille! Pitäiskö mun joskus tehdä videopostaus?


3 kommenttia:

  1. Videopostaus? Joo ehdottomasti! Ois kivaa vaihteluu sun blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, jännittää pelkkä ajatus! :D

      Poista
  2. Kyllä videopostaukselle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)