keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Meidän vauva on keinohedelmöityshoidon tulos

KOKO STORY

Niinkuin olen ohimennen lyhyesti maininnut niin meidän lapsi ei ole tehty normaalisti :) Ollaan siis jouduttu tukeutumaan apuihin. Tässä meidän tarina lyhyesti miten ongelma selvisi ja miten asiat eteni:

2013 -  marraskuussa alettiin Miikkan kanssa seurustelemaan

2014 - maaliskuussa yhteisellä Thaimaan matkalla, varhaisena aamuna, auringon noustessa, noin klo5-7 välissä päätettiin että halutaan lapsi ja sellainen saa tulla milloin tahansa
2014 - elokuussa huomattiin että mitään ei tapahdu, olin ehtinyt tekemään jo muutaman raskaustestin, kuitenkin alle 10. Tiesin että raskautuisin helposti ja siksi iski todella vahva epäilys ettei kaikki ole  nyt ok. Vauvaa ei kuulunut ja alkoi turhautumaan. Haluan äkkiä vauvan ja nyt aletaan  heti selvittää miksei se ole vielä tullut. Olin jo koittanut kaikki muut niksit, jalat ylös, ovuluution seuraaminen yms kikka kolmosia.

Mun elämässä ei ole aikaa odotella. Täytyy elää niillä virroilla mitkä sillä hetkellä virtaa. Täytyy vain hypätä pää edellä tunteiden mukaan ja elää niiden kautta.  Näin elämä antaa eniten. Ei kannata työntää tunteiden aaltoja pois, vaan rohkeasti hypätä laudalle ja lainehtia kohti tuntematonta. Mitä sitten vaikkei oltu edes oltu vielä vuottakaan yhdessä Miikkan kanssa? Samanlaista tunnetta ei tule toista kertaa elämässä, ainakaan heti. Tiesin että toi on se ihminen kenet haluan nimenomaan lasteni isäksi. Se on sitten täysin eriasia miten  esim muitten entisten miesten kanssa on natsannu kemiat, miten paljon on heitä rakastanut, mutta isähahmon rooliin on vaikeampi löytää täydellinen henkilö. Sellaista ei ole ollut lähelläkään. Siihen ei riitä pelkkä rakkaus puolisoon. Ainakaan omasta mielestäni. Vaikka itse rakastaisi puolisoa ylikaiken niin kyse on kuitenkin siitä että mitä olet antamassa tulevalle lapselle, millaisen toisen aikuisen, hänen loppuelämäksi.

2014 - marraskuussa, päivä ennen vuosipäivää mentiin kihloihin


Syksy 2014


Alustavat tutkimukset
Yleinen käytäntö on että pitää yrittää vuoden ajan ennen kuin on syytä alkaa tutkimaan "lapsettomuutta".  Eli jos meet kunnalliselle lääkärille kertomaan ongelmasta ennen kuin on vuosi kulunut niin ne ei tee muuta kuin kehottaa odottamaan kokonaista vuotta ja toivottaa onnea yritykseen, "kyllä se vauva sieltä alkaa kuulumaan, maltti on valttia"- periaatteella. Tämä on tietenkin ymmärrettävää. Moni syö e-pillereitä 15 vuottakin ennen lapsen yrittämistä ja silloin voi käydä niin ettei raskaudukkaan parin kuukauden yrittämisen jälkeen. Kroppa voi olla aika sekaisin, pelkästään jo siitä että alkaa "vieroutumaan" hormonaalisista pillereistä, lisäksi naisen kropan pitäisi alkaa oppia toimimaan "normaalisti", ilman niiitä pillereitä. Itse en ole koskenut e-pillereihin vuoden 2011 jälkeen.

Tuona syksynä meidän alku oli kivinen. Kivinen siksi koska oltiin tietämättömiä tulevaisuudesta. Miten meidän lapsihaaveiden käy. Tuona syksynä ensimmäisen operaation jälkeen tuli tuomio ettei saada välttämättä täysin omia lapsia ikinä. Se oli raskain uutinen ikinä, mitä olen omin korvin kuullut. Onneksi ajan kuluessa ja muutaman lääkärikäynnin jälkeen saatiin toivoa. Peli ei ollutkaan täysin menetetty. Seuraavaan leikkaukseen oli puolen vuoden jono. Sen puolen vuoden ajan pitäisi syödä lääkettä ja leikkaustulos olisi viimeinen tuomio asialle. Sen puolen vuoden ajan rukoili joka päivä, että kaikki kääntyisi aurinkoiseksi. Ajattelin että se kaikki koettelemus oli vain jumalan lähettämä testi. Onko meistä vanhemmiksi. Elättelin paljon toiveita. Ajattelin juuri niin että kaiken tämän jälkeen jumala palkitsee ja suo meille oman nyytin. Mutta se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Lopuksi kaikki palkitaan ja ollaan entistä vahvempia. Niin siinä kävi. Se kaikki tietämättömyys, epätoivo, pelko, jännitys vei eteenpäin, tähän pisteeseen.


Kevät 2015


2015 - huhtikuussa oli isompi leikkaus ja herätessään nukutuksesta, saatiin kuulla pitkään toivotut ilouutiset. Me voidaan saada omia lapsia! JESS!! LUOJAN KIITOS!! Ton jälkeen korkattiin kuohuva, syötiin hyvin ja leijailtiin pilvissä. Maailma näytti heti paljon valoisammalta. Nyt oltiin lapsihaaveita lähempänä kuin koskaan. Kaikki oli hyvin. Pahin oli takana. Puolen vuoden tietämättömyys oli ohi.

Seuraavaksi piti päättää, milloin aletaan yrittää vauvaa, jatketaanko hoidot yksityisellä vai siirrytäänkö kunnalliselle. Me aloitettiin kaikki tutkimukset väestöliitossa syksyllä 2014. Siinä raskaassa tilanteessa, hyvän palvelun merkitys oli suuressa osassa. Kaikki tuntui paljon paremmalta kun tiesi olevansa osaavissa käsissä ja luotti henkilökuntaan täysin. Edes jotain mihin pystyi luottamaan: heidän ammattitaitoon. Siihen että kyllä he yrittää meidän parasta eikä luovuta kun vasta viimeisten keinojen loputtua. Koska mekään ei luovuteta. Tavallaan vedettiin yhtä köyttä.

Toisaalta,  saatiin jo tärkeimmät tutkimukset ja tulokset päätökseen, eli se että saadaanko lapsi omilla sukusoluilla, oli jo aika paljon, iso iso harppaus eteenpäin, oltaisi voitu siirtyä kunnalliselle ja antaa heidän jatkaa. Loppu ei ollut enään niin "pelottava". Pääasiahan oli että vaikka joudutaankin tukeutumaan keinohedelmöitykseen niin silti tuleva näytti hyvältä eikä edessä näkynyt suurempia esteitä. Loppu oli täysin musta kiinni, mun kehosta, mun hedelmällisyydestä.

Puhuttiin Miikkan kanssa alustavasti että aloitetaan hoidot kesän jälkeen ja kesä saa olla meidän viimeinen "kahdestaan".  Tarkoitus oli ottaa kaikki ilo irti kesästä. Minun viimeinen kesä "nuorena, vapaana, ilman vastuuta".


1.8.2015, Turun jokirannassa, vietettiin viimeistä iltaa "viihteellä". Tuon illan juomat oli viimeisiä tähän hetkeen asti.


Varsinaisen hoidon aloitus
Tilanne oli tämä: jos vaihdetaan kunnalliselle niin hoidon aloittamis-ajankohta olisi mysteeri, "joskus syksylle saa ensimmäisen ajan lääkärille ja siitä sitten pikkuhiljaa etenette hommassa"
tai toinen vaihtoehto: palataan asiaan heti elokuussa kun väestöliitto aukeaa kesäloman jäljiltä ja tartutaan heti toimeen.

Punnittiin kummatkin. Vauvakuume oli vahvana sisällä, suorastaan mahdoton ja oltiin kuitenkin odotettu jo tarpeeksi. Ei tehnyt mieli enempää elää ilman selkeää aikataulua. Turhautti ajatus heittäytyä kunnalliselle,  tippua heidän armoille pyöriteltäväksi. Toisaalta olin myös lukenut hyvistäkin kokemuksista, mutta mieleen oli painunut liikaa niitä kokemuksia missä vähäteltiin parin "halua/kiirettä" raskautumiseen. Eli hoidot saattoi venyä ja venyä ja joskus jopa luovutettiin liian aikaisin. Kunnallisella on muuten se käytäntö että hoitoja koitetaan max kolme kertaa. Jos ei natsaa niin vauvahaaveet on  sitten omasta lompakosta kiinni, eli viimeinen vaihtoehto on että alkaa säästää  rahaa ja siirtyy yksityiselle. (Mikä on mielestäni aivan sairaaaaan surullista!!!! Suorastaan sydäntä särkevää. Mutta koska mä en tässä postauksessa käsittele enempää mitä tunteita tämä kaikki aiheutti niin se siitä. ) Joillakin menee monta vuotta ennen kuin saa rahat kasaan, toisilla palaa kaikki säästöt hoitoihin. Eikä rahoilla saa välttämättä vastinetta, hoidot ei aina tuo tulosta. Tilanne on aina 50/50.   Mieti miltä tuntuu elää sellaisen tunteen kanssa mikä hallitsee sun elämää aamusta iltaan?Lapsettomuus ja suuri kaipuu omasta lapsesta. Ei toivoisi mitään niin paljon kuin pyöreän raskausvatsan, vaikka kaikkine vaivoineen, kunhan vain saisi oman nyytin. Ei sitä edes ymmärrä. Kukaan kokematon ei tule ikinä ymmärtämään sitä. Ei edes pienintäkään palasta siitä tyhjyydestä/turhamaisuudesta. Mieti miltä tuntuisi jos olisit säästänyt koko elämäsi  ajan 100 000€ ensimmäisen asunnon ostoon, maksaisit asunnosta muttet tietäisi pääsetkö muuttamaan siihen vai menikö rahat kuin tuhka tuuleen. Vähän kuin venäläistä rulettia. Pelissä on pelkkä kohtalo mukana. Ehkä ripaus tuuria, jos sitäkään.

Meille lohduttavampi vaihtoehto oli väestöliitto mistä aloitettiinkin kaikki alunperin. Siellä oli kaikki sujunut niin mallikkaasti, täydellä ymmärryksellä/tuella, palvelu oli asiakaslähtöistä ja intensiivistä. Siellä jatkaessa tiedettäisi että heti elokuussa päästäisi itse asiaan. Vauvanteko hommaan, mutta ei siihen perinteiseen. Meitä hoitava lääkäri oli valloittava, vahvan oloinen keski-ikäinen nainen. Ytimekäs ja itsetietoinen. Hänen itseluottamuksensa heijastui meille niin että uskottiin hänen osaavan hoitaa homman. Hän vaikutti just siltä että tietää mitä tekee, jokainen siirto on hallinnassa. Hänellä oli meille valmis suunnitelma elokuuksi. Jos kaikki menis niinkuin pitäisi niin olisin raskaana jo kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta.  Kaikki vaikutti huipulta, mutta se mistä joutui luopumaan oli raha. Kaikki tämä oli alkaen 3000€. Summa kasvaa sitä mukaan jos hoidot epäonnistuu, mikä johtaa uusiin yrittämisiin, ehkä lopuksi uusiin muihin vaihtoehto hoitoihin. Lääkkeet oli hirmu kalliita, tonnin paikkeilla. Mutta voiko lapsettomuudelle asettaa hintaa? Loppujen lopuksi se on pieni menoerä verrattuna siihen mitä kuluja itse lapsi tuo elämässä. Kalliimpi hinta lapsettomuudelle on mielenterveysongelmat, avioliiton kariutuminen ja muu henkinen vaikeus. Tiedän yhden parin kun kävi hoidoissa 10 vuotta, toinen pari 5 vuotta sisältäen monta keskenmenoa ja kaiken aloittamista uudestaan.  Kummallakkin parilla on nykyään pieni lapsi. Toisilla palaa hoitoihin montakymmentä tuhatta. Syystä että hoidot ei tärppää millään tai tulevaisuudess halutaan tehdä lisää lapsia, eli sitten on hakeuduttava takaisin hoitoihin, sama rumba uudestaan. Me selvittiin yhdellä ensimmäisellä hoitokerralla. Meitä onnisti. Jo ennen hoitojen alkua tiesin että jossei ensimmäisellä kerralla onnistu niin mua v*tuttaa aivan suunnattomasti enkä tiedä kuinka kauan kestää kerätä itseään kasaan seuraavaa kertaa varten. En kestäisi sellaista epäonnistumista.


Alku syksy 2015


Hoitona IVF/ICSI


Koeputkihedelmöitys on menetelmä, jossa munarakkuloiden kasvua edistetään ihon alle pistoksina annettavan munarakkulan kasvua stimuloivan aivolisäkehormoni gonadotropiinin eli FSH-hormonin avulla. IVF-hoidossa munasarjoihin pyritään kasvattamaan useampia munarakkuloita kerrallaan. Munasolut otetaan talteen ultraääniohjatussa munasolujen keräyksessä.


Hoito kesti 7.8-6.9. Noin kuukauden verran. Ensimmäisen hormonilääkepistoksen laitoin vatsaan toisena päivänä kuukautisten alettua. Pistämistä jatkettiin 12 päivää, kunnes tuli irrotuspiikki mukaan. Sitten olikin jo munasolujen keräyksen aika mikä jännitti eniten kaikesta. Se tuleva kipu jännitti mahdottomasti. Olin lukenut kauhutarinoita netistä. Toimenpide aamuna otin diapamin minkä lääkäri oli antanut aikaisemmassa seurantakontrollissa, ennen toimenpidettä muhun iskettiin kipulääkettä kanyylin kautta ja lisäksi vielä puudutus emätin pohjaan. Mä pelkään ylikaiken neuloja joten purskahdin kanyylin laitossa itkuun mutta neulalla sörkkiminen emättimessä ei tuntunut missään. Se paikka on kuulema tunnotonta lihaa. Munasolut imuroitiin  ultraääni ohjatulla ohuella neulalla ja kaikesta jäi hyvä mieli. Tunnelma oli toimenpide huoneessa rento ja hauska. Kiitos hyvien lääkkeiden hahaha!


Gonal-F ja irrotuspiikki

21.8.2015 Munasolujen keräys - aamuna, automatka oli huitsin huvittava pami päissään :D

21.8.2015 Väestöliiton ikkunasta


Keräyksen jälkeen pari tuntia lepoa/seurantaa
Koeputkihedelmöitys Laboratoriossa munasolut hedelmöitetään pestyillä siittiöillä (maljahedelmöitys). Hedelmöityneitä munasoluja ja niistä kehittyneitä alkioita viljellään laboratoriossa soluviljelykaapeissa tarkasti valvotuissa olosuhteissa alkionsiirtopäivään asti. 

Keräyksen jälkeen munasolut meni viikonlopuksi labraan, missä ne yhdistettiin siittiöiden kanssa. Näin tuli alkio. Maanantai aamuna oli alkionsiirto. Kohtuontelooni työnnettiin ohut katetri minkä kautta meidän näkymätön pieni poika pääsi kotiin. Siitä päivästä alkoi meidän 9 kuukauden vuokrasopimus. Saatiin alkionsiirrosta ultrakuva. Kuva meidän pojan ensimmäisestä sekunnista kohdussani. Se oli pienen pieni piste.

Kaksi viikkoa alkiosiirrosta sain luvan tehdä raskaustestin. Tiedättekö miten piinavia 14 päivää oli.

Olin keksinyt  mieluisaa tekemistä kahdeksi viikoksi, niin että sain ajatukset muualle kuin siihen brutaaliin totuuteen että tämän kahden viikon aikana mä joko raskaudun, olen maailman onnellisin  tyttö tai sitten kaikki tehty työ/tonnit menee hukkaan. Ensimmäisten päivien aikana pelotti istua pöntöllä kun ajatteli että mitä jos se alkio valuu pönttöön. :D  (Ei ole mahdollista). Kaikki stressi oli kiellettyä. Koko ton kuukauden  hoitojen aikana elin kuin nunna. Super terveellistä ruokaa, 0 pisaraa alkoholia. Välttelin kaikkea mikä olisi saanut mua stressaantuneeksi. Yritin kaikkeni että olisin luonut hyvän pohjan uuden elämän alulle.  Mutta tärkein voima oli pään sisällä: olin päättänyt että mä raskaudun. Olen nuori, hyvinvoiva ja jumala on läsnä. Miksi en raskautuisi? Isompi herra oli jo hommansa hoitanut kiusaamalla mua etten saakkaan ihan tilauksesta vauvaa eikä enempää huolia voinut tulla. Eiköhä se ollut hetkeksi ihan tarpeeksi. Ainiin, kahden viikon ajan piti työntää aamulla ja illalla hormonitabletteja emättimeen tukemaan raskauden alkamista.

Se oli sunnuntai 6.9.2015 kun sai tehdä raskaustestin. Hitto että jännitti. Jotkut malttamattomat kohtalotoverit oli tehnyt jo paljon aikaisemmin testin mutta mä en viitsinyt tehdä sitä virhettä. Tiesin että jos menen tekemään testiä liian ajoissa eikä testi näytä positiivista (liian alhaisen raskaushormoonin vuoksi, liian aikaisessa vaiheessa), olisin lamaantunut täysin ja silloin stressi olisi pilannut onnistumisen. Ajattelin että parasta on odottaa kaksi viikkoa täysin stressittömästi, toivoen parasta, silittäen vatsaa, toivoa ja rukoilla.


Siinä ensimmäinen testi. Seuraavana aamuna tein vielä toisen testin. 


Raskausviikolla 7 menin varhaisultraan väestöliittoon, rv 9 oli ensimmäinen virallinen äitiysneuvola paikkakunnallani, mistä sain mukaani äitiyskortin.




Meillä oli tiedossa että syyskuussa matkustetaan etelään ja toivoin koko sydämmestä että olisinpa jo silloin raskaana. Mikäs sen ihanampaa kuin olla jatkuvasti onnenkukkuloilla, lentopelkokin ehkä helpottaisi kun olisi vaan niin onnellinen eikä tuntisi muita tunnetiloja.

Edelleen joka aamu herätessä ja iltaisin silmiä pistäessä kiinni olen maailman onnellisin, kiitos mun pienelle pojalle. Se on tehnyt ekasta päivästä lähtien mun elämästä merkityksellisemmän <3  Paremman paikan <3 <3 <3 <3 <3 

Tulevaisuus
Me ei saatu mun munasolukeräyksesta yhtään mitään pakkaseen. Munasoluja imuroitiin noin 6. Kaksi lähti kasvamaan siittiöiden kanssa alkioksi, toinen oli huonolaatuinen eli vain yksi selvisi käyttökelpoiseksi alkioksi ja se lähti mun kyytiin alkionsiirtopäivänä. Tarkoittaa nyt sitten sitä että jos/kun halutaan toinen lapsi niin kaikki tämä alkaa alusta.




Jos olisin kirjoittanut tämän meidän tarinan viime vuonna niin tästä olisi tullut kauniimpi ja koskettavampi, mutta aika on kadottanut muistot + vahvimmat tuntemukset, siksi nyt näin persoonaton kertomus.

13 kommenttia:

  1. Kiinnostais vielä mikä oli syy miks et voinut saada luonnollisesti lapsia? Mikä leikkaus sulle tehtiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan sovittu puolison kanssa ettei avata enempää tätä aihetta selittämällä mikä oli syy kaikelle. Se olisi taas yksi pitkä juttu erikseen. Se pysyy meidän meidän välisenä asiana, muuten menee liian henkilökohtaiseksi. :/

      Poista
  2. Onko sulle tehty joskus abortti kun tiesit raskautuvasi helposti?

    VastaaPoista
  3. Hienoa että rohkeasti kirjoitat asiasta, se voi antaa jollekkin toiselle lapsettomalle vertaistukea ja toivoa:) Itsellä on lähipiirissä lapsettomia, vaikkakin välit heihin viileni sen jälkeen ku me saimme lapsen. Eivät pysty olla tekemisissä lapsiperheiden kanssa ja ymmärtäähän sen. Itsestä tuntuu kamalalta ajatella ettei olisi tuota omaa rakasta tuhisijaa, enkä edes voi kuvitella sitä tuskaa mitä he tuntevat kun pitkästä yrityksestä huolimatta lasta ei kuulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itse kun olin siinä "toivottomassa tilanteessa" ja päivät pitkät selailin nettiä etsien uutta tietoa ja muiden kokemuksia niin se oli helpottavaa lukea ihmisten tarinoita. Toivoin vaan silloin että asiasta olisi vielä enemmän keskustelua netissä, satunnaisesti löytyi kasvottomia blogeja aiheesta. Silloin kun itse on takki tyhjänä niin silloin nimenomaan haluaa kaiken mahdollisen tiedon ja vertaistuen mitä ensimmäisenä kalastelee netistä, selaten kaikki keskustelufoorumit yms. Eli toivottovasti joku hyötyy tästä tekstistä :) Harmi että välit viilenee mut toisaalta asia on niin raskas ettei sellaista pysty ehkä ikinä nielemään. Jotkut lapsettomat jopa katkeroituu loppu elämäks.

      Saa olla todella onnellinen omasta lapsesta <3 Kaikille sitä onnea ei suoda ja sit sitä myös suodaan niille ketä ei ansaitsis lapsia (päihdeongelmaiset yms). Välillä maailma on todella epäreilu :(

      Poista
  4. Olin ajatellut että teillä kaikki on "täydellistä" ja että keinohedelmöitys on harvinaista. Varmaan olin molemmissa väärässä. Paljon onnea koko perheelle jo ennen h-hetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kenenkään elämä ole täydellistä! Enkä esim minä kirjoita muista ongelmistani blogiin..

      Ja itseasiassa keinohedelmöitys on yllättävän yleistä, huomasin tämän eilen tämän postauksen jälkeen... hirmusesti tuli kohtalotoveita vastaan kellä on myös laskettu aika lähiaikoina... :)

      Kiitos onnitteluista! <3

      Poista
  5. Täällä myös yksi Toukokuiset<3 ryhmästä jolla onnistunut icsi takana viimein, en kuitenkaan halua edes ryhmässä itseäni tuoda julki.

    VastaaPoista
  6. Oih, onnea! <3 <3 Meitä on hirmuisesti pelkästään touko ryhmässä!

    VastaaPoista
  7. Jokos alkaa muuten olla mitään tuntemuksia? Mikä sulla on oma veikkaus koska pieni syntyy?: D jännittääkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mitään erikoisia tuntemuksia ja se saa pelkäämään syntyyks toi koskaan :D Mut veikkaan silti että lasketun ajan liepeillä se syntyy, just silleen kuin elokuvissa yllättäen, kun vähiten odotan niin lapsivesi poksahtaa keskelle kaupan lattiaa! :D Vedin eilen tunnin lenkin ja ajattelin nyt olla oikein aktiivinen jospa se edesauttaisi. Alkaa kyllä jännittää.. en pysty uskomaan tätä oikein todeksi että synnytys on näin lähellä. Tänään on viikko laskettuun!

      Poista
    2. Ollaan samoissa hoidoissa käyty myös. Nyt alkaa 4 hoitokerta .Rankkoja ovat mutta sen arvoisia varmasti.Kirjoitukses loi toivoa että ehkä meitäkin joskus onni suosisi.

      Poista
    3. Kyllä se suosii, älä vaan menetä koskaan uskoa <3 Äidin rakkaudella vaan eteenpäin!!

      Poista

Kiitos kommentista! :)