torstai 9. kesäkuuta 2016

Se todellinen avain onneen

Kirjoitettu eilen, torstai iltana

Mä keksin sen. Se oli hetken unohtunut multa. Se unohtui viime vuoden aikana. Viime vuoden alussa kun oli koko ajan toivo siitä että meistä tulee vanhemmat, sekoitti mut täysin. Koko ihmisen, täysin uudeksi, sisältä. Kuuntelen parhaillaan Lauri Tähkä - Polte ja meinaa kyyneleet valua. Mä alan taas asettua paikoilleen. Sitterissä istuu mun upea poika, kaikki, mun koko maailma <3 Raskaus ja synnytys ohi, pimeimmät vuoden ajat ohi.. Ilta aurinko paistaa ja M grillaa takapihalla.



Koko viime vuosi ja raskaus aika meni uudella tyylillä.  Loin itselleni uusia kuvioita, sääntöjä, suosikkeja, asioita mitä seurasin silloin, sinä hetkenä ne tuntui hyviltä, olin jälleen kerran ottanut uuden askeleen elämässä ja koin muutoksia itsessäni ja ympärilläni. Tähän kaikkeen vaikutti se että olin valmistautumassa uuteen elämään, eli vauvan syntymään. Ajatukset psyykkas mua muuttumaan, vahingossa. Koska mä en pystynyt niille muutoksille mitään, ne tuntui silloin oikeilta.

Tässä joitakin esimerkkejä muutoksista:

- En halunnut enään juoda alkoholia ettei vaan sattuis mitään häslinkiä..   Thaimaan matka meni mummona, kesällä meidän takapihalla kavereitten pitämässä hauskaa itse olin selvinpäin lähes aina, muut jatko baariin ja mä jäin nukkumaan koska ei vaan huvittanut. Yöelämässä ollessa ei sattunut enään mitään " hillittömiä muistoja", eli jotain mitä olisi aamulla voinut naureskella.

-  Luovuin materialismista, en halunnut enään ostaa  MITÄÄN. Inhosin kauppoja ja loppujen lopuksi arjen tarvikkeidenkin ostaminen alkoi käydä ärsyttäväksi, edelleen olen  kaamea tarjoushaukka. Kerran cittarissa ollessa (kuukauden sisällä) kävin valitsemassa meille juuston niin M kysyi naureskellen käteeni katsomatta että otitko arkojuuston ale lapulla? :D En silloin hahaha.

- Meikin käyttö väheni merkittävästi

- Siirryin luonnonkosmetiikkaan, kaikki mahd luonnolinen oli pop, hippeys hienoa

Nää on näitä mitä tulee nyt heti mieleen, mutta ongelmana oli se että musta tuli pidättäytyväinen, hieman ahdasmielinen, sulkeutunut omaan uuteen mieleen, liian harkitseva ja TYLSÄ. M kutsui sitä kaikkea aikuistumiseksi. Joo kyllä, sitäkin, mutta liian jyrkästi. Tein asioita vain järjen kautta. En sydämen. Musta tuli aivan liian tylsä.  Raskausaika vain pahensi sitä kaikkea. Olin koko raskausajan pelkkä äiti. Tänä vuonna havahduin että olenko mää hitto soikoon masentunut?? Minä!! Ihminen ketä ei ole ikinä uskonut masennukseen, pitänyt koko sairautta asenneongelmana. Luultavasti olinkin/olen edelleen masentunut. Ihmisten tapaaminen on edelleen satunnaisesti mulle enemmän taakka kuin kivaa.. 

Se siitä mutta nyt on ongelma ratkaistu! Tässä teille avaimet onneen:Käännä välillä järjenääni pois päältä ja seuraa pelkkää sydäntä silloin syntyy parhaimmat, spontaamisimmat, ikimuistoisimmat hetket <3 <3 

Mun elämäni parhaimmat muistot/vuodet on tehty juuri tällä reseptillä. Olen tehnyt asioita juuri sillä hulluimmalla ja vähemmän harkituimmalla vaihtoehdoilla. Mä olen tehnyt niin paljon asioita elämässäni että harva ikäiseni olisi ehtinyt samaan, mutta se on kantanut. Olen ollut onnellinen <3 Tyytyväinen elämään.... Tästä eteenpäin laitan aivot narikkaan ja teen vaikka heräteostoksia jos huvittaa! ;) Kävin vuoden ajan äärirajoilla jotta voisin löytää itselleni sopivan keskitien. Ja se on ihan ok. Ihmisen täytyykin välillä harhailla jotta löytää etsimäänsä. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo persoonalle :) Pidän edelleen vanhoista tavoista kiinni mutta muistan myös löysätä. Tää on vain elämää! 



Katso mua silmiin mä hehkun! <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)