lauantai 8. lokakuuta 2016

Tuleva taloremontti

En ole tainnut kertoa teille et meillä on alkamassa taloremontti. Asutaan siis nyt rivarissa mutta viimeistään jouluksi 2017 päästään muuttaa omaan taloon. Tää voisi olla monen naisen unelma.



Talo on Miikkan lapsuuden koti. Samasta pihasta löytyy koko yritystoiminta, eli maatila. Paljon peltoa ja metsää yms. Vihdoin ja viimein Miikkan isä muuttaa pois ja sukuvaihdos onnistuu. Talon nykyinen kunto on remontti tarpeessa, eli se vaatii kokonaisvaltaisen uudistumisen. Kaikki menee uusiksi. Katosta lähtien. Seinät, lattiat, pohjaratkaisu, kaikki. Toi talon osto on ollut Miikkan unelma jo monta vuotta. Musta tulee siis remonttileski. Tää omaan taloon muuttaminen voisi olla monen naisen unelma, mutta ei minun.

Oikeassa alakulmassa näkyy valkoinen talo, se on se! 


Miikka joutunut ihmettelemään miksen ole ollenkaan käyttänyt aikaa talon remonttiin. Esim lastenhuoneen suunniteluun, keittiöiden katseluun tai kylpyhuonetta miettien. Voi luoja, mä en ole yhtään sellainen ihminen ketä nauttis omakotitalossa asumisesta, isoine pihoineen. Ylipäätään mä en taida olla vielä valmis leikkimään täydellistä kotia. Kultainennoutaja vaan puuttuu. Ehkä kymmenen vuoden päästä osaisin kaipaa sellaista, mutten nyt. Siks en selaa joka päivä sisustuslehtiä, ideoita etsiskellen. Miikka toi mulle viime viikolla kasan esitteitä vesihanoista, lavuaareista, suihkuista.. Joo mä tiedän, että varmaan ihan mälsää kun vaimon paikassa onkin tyttö kenestä ei löydy sitä samaa liekkiä yheiseen taloon kuin Miikkalla itsellä. Kukaan ei täytä vaimon paikkaa remonttia ajatellen. On mulla toki pari vaatimusta talon suhteen. Haluan tummat wc/kylpyhuoneen, kylpyhuoneeseen poreallas, ison tumman vaatehuoneen ja eteiseen iso peilikaappi. Haluan kaiken hotellityylimäisesti. Modernia ja yksinkertaista.




Olen nyt hitaasti lämmenny tälle projektille, välillä innostun enemmän ja toisena hetkenä taas en jaksa kiinnostua. Ehkä tähän negatiiviseen asenteeseen vaikuttaa se etten ole ikinä unelmoinut kokonaisesta perheestä talojen kera. Se ei ole ikinä ollut mun unelmaa. En ole haaveillut omasta puutarhasta, kodin sisustamisesta tai isosta pihasta. Ei ei ei. Ne ei ole mun intressejä. Mun kiinnostuksen kohteet on kaikkea muuta. Itseasiassa olen aina nähnyt tulevaisuuteni kaupungissa asuen. Joku uudehko kerrostaloasunto, mukavalla valoisalla parvekkeella, kaupungin laidalla. Helsingissä. Mun viherpeukalo on just niin reipas että saan istutettua kaksi kertaa vuodessa kukkia keittiön ikkunan laudalle. Nytkin siellä on kuolleet kesäkukat, mitkä pitäisi vaihtaa kanerviin. Itseasiassa mua ei edes kiinnosta onko siinä kukkia vai ei ja miltä ne näyttää. En edes huomaa sellaisia. Se on ihan sama vaikka pihalla olisi kaatopaikka, ei häiritse mun elämää. En osaa keskittyä pikkujuttuihin. Senkään takia en ole mikään kova nipottajapuoliso kun en helposti huomaa mitä ympärillä tapahtuu.  No okeij, joka puolella lojuvat likaset sukat on kyllä perseestä. Ehkä ihan hyvä niin koska jos olisi tarkka monessa asiassa, se rasittaisi henkisesti. Tai ei välttämättä, jotkut ehkä nauttii touhuamisesta taukoamatta. Itse en. Mua lähinnä ahdistaa jos on paljon tehtävää/muistettavaa. Tulee sellainen olo että joku muu määrää mun tekemisiä ja elämä viedään pois :D Tai jos joku asia on pakollinen niin se ahdistaa. Kaiken pitää lähteä omasta tahdosta :D Kaiken pitää olla vapaaehtoista jotta se olisi mielekästä. Tämän mä olen varmaan oppinut kotona sillä mun äiti ei ikinä pakottanut tekemään mitään. Samalla aika kurjaa? :D Mä sain kasvaa ja toimia kaikessa ihan yksin. Valita itse omat jutut ja polut. Joko menen kouluun tai en, joko jaksan herätä hammaslääkäriin tai sitten jään nukkumaan jos nukuttaa...




Toisaalta, onhan se ihan siistiä päästä kauppaan valitsee hienoja kiiltäviä mosaiikkikaakeleita kylpyhuoneeseen, ja toteuttaa just sellainen värimaailma mikä mielyttää silmää. Ainiin ja onhan mulla alakerran kivilattiakin "valmiina" mielessä.. minkä M hyväksyi. Itseasiassa meillä on tässä asunnossa hieman samantapainen musta. Ihastuin samanlaiseen pari vuotta sitten kylässä ollessa. Mustan värinen, lähes "peilipinta"mistä pystyy peilaamaan, mustan seassa on kiiltäviä/hopeisia hippuja. Plaaplaaaa en jaksa enempää aiheesta höpöttää.. kun ei ole höpötettävää.. Niin ja Juliukselle pihalle oma valtakunta!

Kun tätä taloa miettii tarkemmin ja kattelin hetken toileteistä kuvia niin iski taas hinku päästä jo muuttaa sinne. Miten siistii kun sitten saa kaiken kosmetiikan yhteen paikkaan, nykyään ne on järjestetty kolmeen eri läjään. Mutta mutta... se on pitkä ja iso projekti. Toivottavasti jouluksi 2017 päästäisi sinne.



6 kommenttia:

  1. Miehen silmin tätäkin blogipäivitystä lukiessa tulee mieleen, että taidat toisinaan olla aika kiittämätön siitä mitä sinun elämäsi miehesi ansioista on. Sinulla on paljon vaatimuksia asunnon, sisustuksen ja monien muiden asioiden suhteen, vaikka kaikki hankitaan miehesi rahalla. Jos hän vähänkin ajattelisi oikeudenmukaisesti asiaa, niin miehesi saisi päättää ihan kaiken. Se kaikki luksus, jatkuva shoppailu ja muu vastaava on mahdollista vain miehesi ansioista. Omat rahasi riittäisivät varmaankin korkeintaan johonkin tavalliseen vuokrayksiöön Pansiossa. Siinä asuessa ei paljon mietittäisi, että "Haluan tummat wc/kylpyhuoneen, kylpyhuoneeseen poreallas, ison tumman vaatehuoneen ja eteiseen iso peilikaappi. Haluan kaiken hotellityylimäisesti. Modernia ja yksinkertaista." En tarkoita tätä pahalla, mutta sinun pitäisi olla hieman kiitollisempi ja nöyrempi miehellesi. Sinun täytyy vain näyttää kauniilta ja hoitaa lasta. Kaikki muu tuodaan valmiina eteesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä!!! Itse olen myös ihmetellyt sitä että tuntuu ettet ole täysillä mukana tuossa hommassa, nytkin sanot ettet ole valmis leikkimään täydellistä kotia?!? Eikö miehesi ikinä mieti että entä jos kyllästyt ja lähdet? Sanot ettet ole ikinä unelmoinut kokonaisesta perheestä, miksi sitten rakennat sellaista? Oletko sinä ihan oikeasti tuota mieltä vai onko juttujasi vaan vähän väritetty blogia varten...

      Poista
    2. Kiitos kommenteista! :) Olet oikeassa siinä että blogitekstien kautta voi tulla ehkä hieman kiittämätön fiilis, mut ei se ole niin totta. Asiat mistä kiitän edelleen lähes joka päivä on esim ruoka pöydässä. Kaikki se ylimääräinen mitä saan, ei ole välttämätöntä. Ja tuoko jatkuva shoppailu yms onnea? Ei. Raha ei paranna suhdetta, ei anna lisää vapaa-aikaa perheelle, eikä onnea sisimpään. Miksi olisin nöyrempi jostain millä ei ole mitään merkitystä? Raha on pelkkää rahaa. Mun ei tarvitse olla materiaalista kiitollisempi.. Olen muista asioista. Ja tohon että miksi rakennan kokonaista perhettä taloineen niin en osaa sanoa.. yksi asia on johtanut toiseen. Alunperin en halunnu ottaa mitään kantaa talon remonttiin liittyen, mulla ei ollut mitään "vaatimuksia", ajattelin että annan Miikkan ihan ite päättää ihan kaikesta koska se on ollut sille niin iso unelma. Mää en tiedä miks suhtaudun niin "negatiivisesti" tohon "perhe-elämään"... luulen että se johtuu omasta lapsuudesta. Itellä ei ole koskaan ollut onnellista kokonaista perhettä.

      Poista
    3. Mutta haluatko tarjota omalle lapsellesi kokonaisen onnellisen perheen?
      Itse olen saanu blogisi perusteella kuvan että olisit valmis poistumaan nykyisestä suhteestasi koska vaan.

      Poista
    4. Siis mitä ihmettä, oikeestikko, miks ihmees? Ei ole eka kerta kun kuulen että blogin perusteella haluaisin erota? Enhän ole edes kirjoittanut tänne mitään Miikkasta... :O

      Enkä ole poistumassa tästä suhteesta! Vaikka vauvavuosi onkin rankkaa parisuhteelle :D

      Poista
  2. Mä niin tiedän mistä sä puhut!!! Meillä on myös menossa omakotitalo remontti ja tarkoitus jouluksi muuttaa. Olin aluksi innoissani kun talo ostettiin, mutta se innostus lopahti. Samalla kun pitäis keksiä materiaaleja se tuntuu vaan liian työläältä kun ei vaan oikein tiedä millaisen sit ihan varmasti siitä haluaisi. Samalla odotan malttamattomana että päästään muuttamaan ja ostamaan uusia huonekaluja ja miten ihana viettää joulu siellä meidän uudessa kodissa!
    Pystyn myös samaistumaan tohon että ei jaksaisi koko ajan tehdä jotain "projekteja" siellä kotona niinkun just jotain kukkien laittoa.
    Sulla on muutenkin todella samanlaiset elämän arvot ja tavat kun mulla, vaikka joskus kuvittelin susta ihan muuta sen perusteella mitä oikeassa elämässä olin susta kuullut ja nähnyt.
    Tosi hyvää syksyä Anna teidän perheelle ja oo jatkossakin just sellainen kuin olet! Mä en ainakaan saanut fiilistä riittämättömyydestä ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)