lauantai 11. helmikuuta 2017

Millainen äiti olen

Rakastava. Pussaan päivän aikana 1000 krt. Vaikka kuinka pieni ja olematon pipi/mielipaha olisi tullut niin se on yhtä tärkeä kuin isokin. Äiti lohduttaa joka tilanteessa ja syli on vapaa aina kun Julius sitä kaipaa. Katsekontakti vahvistaa lapsen itseluottamusta, huomattuuaan että joku on kiinnostunut hänen olemassaolostaan ja tekemisistä. Kehuja satelee yhtä tiuhaan, kaikesta mitä hän tekee. Häntä huomoidaan paljon.  Meillä ei rakkautta säästellä eikä piiloteta. Mä olen sellainen ihminen ketä jakaa hellyyttä kylläisyyteen asti. Ennen lasta me Miikkan kanssa halailtiin ja pussailtiin joka käänteessä, monta kertaa päivässä. Se oli meidän tapa, mikä hitsasi meitä yhteen ja piti meitä yhdessä, läheisyys, välittäminen. Sitku näyttää välittävän toisesta niin se saa aikaiseksi paljon muuta hyvää.  Nykyään sen kaiken rakkauden saa Julius ja Miikkalle jää vain rippeet :D






Mä en ole koko tämän 9kk aikana tuntenut minkäälaisia äiti-paineita. Ainoat kriisit mitä olen kokenut omassa päässä ihan helkkaristi liittyy rokotuksiin ja korvikemaitoon. Ne kaksi on ollut sellaisia juttuja millä olen ajatellut pilaavani lapsen, kautta saastuttaneeni. Rokotukset on edelleen meillä vajaavaisena. Kaikki alkoi siitä kun aika pian syntymän jälkeen Jullelle pistettiin tuberkoloosi-rokote, mahdollisen tulevan Latvia reissun vuoksi, minne ei kuitenkaan lähdetty, koska en kokenut jaksavani/hyötyväni mitään siitä reissusta, poika olisi ollut noin 3kk ikäinen, eli ihan liian säälittävä/osaamaton. Aloin sen rokotuksen jälkeen lukemaan kaikkea mahdollista tietoa rokotteista joka puolelta ja menetin oikeasti viikoksi yöuneni. Aina kun katoin poikaa niin teki mieli itkeä että olen pilannut ton ihmislapsen eikä hän anna sitä ikinä anteeks. Joo, se oli ihan hirveää. Mulla oli pieni tuntematon vauva, ja koko tilanne oli ihan uusi ja tuntematon. Menin ihan sekaisin, mikä on oikein ja mikä väärin. Halusi vain pienelle kolmen kiloiselle nyytille kaikkesta parasta. Noin 6kk iässä otettiin vasta eka "virallinen" rokote. Se jääköön hetkeksi siihen, katsotaan vuoden iässä josko otettaisi niitä muita. Rotarokote jäi suoraan pois, siinä ei ole mitään järkeä. Ripuli/vatsatauti olisi voinut muutenkin iskeä, ja sitten oltaisi oltu muutenkin tiputuksessa. Maalaisjärkeä saa käyttää ja KAIKKEA pitää kyseenalaistaa.

Korvikemaito oli taas kamalaa myrkkyä. Niinkuin pidän lehmänmaitoakin. Valitan aina Miikkalle sen juonnista, ja hän onkin vähentänyt sen juontia reilusti. Kamalaa shaibaa, toki itekkin saatan silloin tällöin juoda lasin kaakaoo. Tiekste kun maito ei kuulu aikuisen ruokavalioon. Eihän eläimetkää jatka rintamaidon juontia kasvettuuaan.. se ei vaan kuulu niin. Niin miks aikuisen ihmisen pitäisi juoda. Ja vielä vieraan eläimen hormonilitkua!! Hyi helvetti.

En tiedä menikö nyt ihan ohi aiheen mutta mutta.. mitäs olinkaa kirjoittamassa. Aloitin kirjoittamaan ihan ilman ajatusta tämän sisällöstä. Olen halunnut mennä lapsentahtisesti ja sitä olenkin tehnyt jonkun verran, mutta asioiden pitää mennä normaalinrajoissa. Niin ettei valinnoista aiheudu lisäharmia myöhemmin.

Meillä tuli korvikemaito kuvioihin 3kk iässä. Koin siitä huonoo omaatuntoa mutta ajan kanssa se helpotti. Se korvike kuitenkin helpotti meidän aikuistenkin elämää. 3-6kk korviketta meni vain silloin kuin äiti oli pois, tai kun oltiin liikenteessä, niin pullolla saatiin paljon nopeammin vatsa täyteen. 6kk iässä jäi imetys tosi vähäiseksi ja siitä pikkuhiljaa siirryttiin pojan tahdissa kokonaan korvikkeeseen. Tissi ei kiinnostanut enään pätkääkään.

Synnäriltä asti poika nukkui mun vieressä. Muistan kun vierustoverit piti vauvaansa siinä muovisessa läpinäkyvässä vauvasängyssä, mikä oli aivan hirveä!! Muistan kun nostin Jullen siihen sekunniksi ihan koittaekseni tuntuuko se yhtä vieraalta kuin ajatuskin. Ja juu, nostin sen parin sekunnin kuluttua takaisin viereeni. Lapsen paikka on mahdollisimman lähellä äitiä <3 Ei missään muualla. Emo on aina emo. Mun suojeluvaisto ja äitivaisto on todella voimakas, olen kans miettinyt tähän syytä. Se kumpuaa jostain todella syvältä. Pari viikkoa sitten suutuin hieman liikaa siitä kun perhekerhossa eräs  tyttö puri Jullea sormesta, tahallaan. Kun poika parahti täyteen itkuun, niin olin valmis repimämään sen tytön kappaleiksi. Se oli pelottavaa. Se oli ensimmäinen kerta kun jouduin kohtaamaan sen että mun lapsi tulee satutetuksi, maailmankaikkeuden vuoksi, jos näin voi sanoa. :D Hmm olikos toi nyt hiukan oudosti kirjoitettu, en osaa paremmin ilmaista. Mutta, mä opin siitä ja nykyään osaan jo paremmin suhtautua lasten välisiin vahinkoihin.




Myrskyä nostattava kantani on se että meinaan opettaa pojalle että jos joku kiusaa sua niin sille saa antaa samalla mitalla takaisin. Näin se vaan menee luonnollisestikin. Aina elämässä joutuu taistelemaan, kaiken vuoksi. Haluan kasvattaa lapsesta taistelijan sielun, antaa vahvan ja ison itseluottamuksen elämään, näytän mallia ettei toisten jalkoihin saa jäädä, vaan täytyy olla vahva, jotta selviytyy tästä elämästä edes hiukan selväjärkisenä.

Olen itse kokenut niin paljon vastoinkäymisiä aikoinaan, että tämä on minun kanta. Se kaikki on kasvattanut minusta sen mikä olen nyt, ja joitakin tärkeitä hoksattuja juttuja haluan siirtää lapselleni.

Tiedättekö kun kaikelle mitä te opetatte lapselle, löytyy jostain perältä joku syy/tarkoitus, vaikka ette ite sitä tiedostaisi. Tuskin kukaan lukee lapsenkasvatus ohjekirjaa ja mene sen mukaan :D Tai toivottavasti ei, nimittäin jos ei asioita tee sydämestä niin silloin saattaa ajautuu todella metsään. Vähän niinkuin valhetta keksiessä. Kun sä et tiedä mitä sä selität niin loppujen lopuksi puhut itsesi pussiin? Mitään ei voi tehdä ilman pohjaa. Siksi äitinä en ole milloinkaan katsonut mistään mitään ohjeita enkä kysynyt neuvoja, edes neuvolassa.  Mä teen kaikki päätökset omasta päästä, silloin tekeminen tulee tehtyä luonnollisesti, eikä jää aukkoja mitä jos, teenkö nyt oikein vai en, jne. Hoidan ja kasvatan ihan vaan fiiiksen/omien kokemuksien kautta. Rakkaudella.


Elämäni rakkaus


Mä en ole ryppyotsainen äiti joka valittaa lelujen olevan sikinsokin pitkin asuntoa. Olkoot jos pojalla on vain kivaa. Tai kun pidetään ilmakylpyjä, eli mennään pitkin asuntoa ilman vaippaa, äiti perässä, paperinippu kädessä, pyyhkimässä kakat ja pissat.

Perhepeti jäi joskus 6kk iässä kun kukaan muu kanssanukkuja ei pystynyt enään nukkumaan yhden ison pötkön vuoksi. Aina joku havahtui unesta toisen liikkuessa yms. Nähtiin siis parhaaksi siirtää poika omaan sänkyyn, meidän viereen. Omassa sängyssä nukkuminen ei sujunut ainakaan 1,5kk ihan toivotusti vaan siihen opeteltiin pikkuhiljaa, alussa alkuyö osattiin nukkua pinniksessä mutta viimeistään aamuyöllä siirryttiin vanhempien viereen. Nykyään noin kerran viikossa edelleen kun poika herää klo6 niin käytän viimeisen oljenkorren, josko hän nukkuisi vielä edes puoli tuntia, ja otan hänet meidän  väliimme. :D





3 kommenttia:

  1. Suomen rokotusjärjestelmä on niin hyvä ja turvallinen, että ymmärrä hyvä ihminen, että jättämällä perusrokotteet ottamatta vaarannat myös muiden ihmisten lapset.

    VastaaPoista
  2. Oon samoilla linjoilla kyllä rokotusten ja maidonjuonnin kanssa! Voi kun mediassa puhuttaisiin enemmän näiden riskeistä ja seurauksista niin ehkä monella muullakin avautuisi silmät... Suomalaiset kun on niin vahvasti juurtuneet siihen ajatukseen että kaikki piikit ja pillerit joita lääkäri antaa täytyy ottaa, muuten tapahtuu jotain kauheaa. Ja että maitotuotteita kuuluu syödä ja paljon, muuten luusto rapistuu kasaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. Itse ainakin tykkään kyseenalaistaa kaikkea mahdollista, tutkia ja ottaa selvää, pohtia, verrata, punnita ja sitten vasta miettiä mikä vaihtoehto on MINULLE/MEILLE paras! Eikä silmät soikeena toimia sen mukaan mitä yhteiskunta syöttää meidän kaaleihin.. sisältäen ihan sitä kaikkea mitä nähdään tai kuullaan, media, tv, lehdet, mainokset yms yms.

      Poista

Kiitos kommentista! :)