maanantai 5. kesäkuuta 2017

Sadepäivän höpinöitä.. parisuhde&seksi

Tekee mieli kirjoittaa. Miikkalla on uusi työläppäri. Iski läppärihimo. Mikäs sen mukavampaa kuin maata sohvalla ja plärätä läppäriä. Varsinkin tälläisinä päivinä kun ollaan Kyrössä, eikä mitään tekemistä koko päivänä. Poika ollut koko päivän yökkäri päällä. Itte olen yhtä hehkeänä. Kävin mää tänään lähi salessa ja apteekista hakemassa magnesiumia. Syödään hyvällä tuurilla kerran viikossa yhteinen lounas, ja tänään oli sellainen päivä. Miikkan toiveesta tein kana-persikka-homejuusto-kastiketta+ riisiä. Itse korvasin ison osan riisistä parsakaalilla. Ollut pari viikkoa vihreiden kasvisten himo. Lähinnä tankoparsaa ja parsakaalia vetäny. Monta kertaa viikossa :D


Oltiin sunnuntaina puistoilemassa meijän viereisessä puolalanpuistossa.


Huomenna on tiistai. Tiistaikin on vielä aika vapaa. Lähinnä kuntosalille pitäisi jaksaa raahautua yli viikon tauon jälkeen. Huoh. Ei ole minkäälaista motivaatioo just nyt. Jotenki se motivaatio karkasi jonnekkin. Ehkä se löytää vielä takaisin kotiin. Toi lapsi yrittää koko ajan rämpyttää tätä näppäimistöä. Se on väsynyt muttei suostu menemään päikkäreille. En ymmärrä mikä niissä päivän toisissa päikkäreissä voi olla niin hankalaa. Ei sitten millään rauhoituta sänkyyn. Enkä haluaisi turhaan itkettää. Sitä niinkuin  aina kyseenalaistaa itseään. Vaikka ensiksi olisi ihan varma että nyt toi lapsi on aivan väsynyt ja vie päättäväisesti sänkyyn niin hetken päästä sen ottaa sieltä pois, että okeij, ehkä sä et ole vielä valmis päikkäreille.

Ihanaa toi sateen ropina. Vaikka useasti harmittaa sadekeli niin tälläsiin rauhallisiin maanantaihin tää keli sopii mainiosti. Saa olla oikein luvalla laiska. Mulla on seissyt aamusta asti pyykit koneessa. Whatever. Ripustan kuivumaan varmaan vasta kun M tulee töistä eli kasin aikaan illalla. Siks koska hänen ollessa kotona olen paljon aikaansaavampi. Jotenkin vaan hänen läsnäolo tuo mulle niin hyvää mieltä että jaksan reippailla <3

Parisuhteessa menee nykyään paremmin kuin piiiitkään aikaan. Sanoisin että näin kivasti meni viimeksi mun ollessa raskaana. Eli yli vuosi sitten. Miettikää sitä sitten. Tähän on mahtunut iha helvetisti paskaa. Paljon paljon toisen satuttamista. Itketty puolin ja toisin. Erottu pari kertaa. Koko tää 2017 vuosi on ollut aika täynnä epäselvyyksiä, luottamuspulaa, riitoja... Voisin syyttää kaikesta itseäni. Mutta toisaalta, tähän kaikkeen tarvittiin kaksi. Olen monelle ystävälle sanonut, että lapsen hankinta on lopun alku. Että älä missään nimessä hanki lasta ennen kuin olette olleet tarpeeksi kauan yhdessä uuden miehen kanssa. Mutta en puhu meidän tapauksesta. Nimittäin itse olin aivan valmis lapsensaantiin. En olisi voinut enään jatkaa Miikkan kanssa jos se ei olisi jostain syystä myös halunnut perheenlisäystä. Ja sitähän oli pakko saada heti. Meidän kohtalo oli nimenomaan se että  "jouduttiin" käymään hedelmöityshoidot läpi. Se antoi meidän parisuhteelle rutkasti lisäaikaa. Lisäaikaa tutustua toisiimme ja elää kahdestaan. Meillä oli aikaa pari vuotta matkustella, riidellä, vetää viinaa, sekoilla yhdessä, olla nuoria ja riettaita. Sekstailla joka paikassa ja kuvata seksivideoita. Se oli hauskaa, mutta samalla oli kova halu saada vauva. Heti 3kk seurustelun jälkeen oltiin sitä mieltä että halutaan yhteinen lapsi. HUH!!! Onneksi jouduttiin odottaa sitä vauvaa. Mutta mä sanoin jo silloin heti Miikkalle, että jumala on tarkoittanut tämän menevän vaikeamman kautta, ja meidän on vain hyväksyttävä se. Luotin alusta asti että jumala suo meille yhteisen lapsen, kunhan maltetaan odottaa. Saatiin siis aikalisä meidän parisuhteelle.

Mä olen todella kiitollinen lapsesta. Se tuli oikeeseen aikaan. Mutta se miten paljon lapsi muutti koko elämän, yllätti, tosi paljon. Lapsen tulo vaikuttaa eniten parisuhteeseen. Ensimmäisen vuoden ajan voisi kysyä että MIKÄ PARISUHDE??? Ei sellaista ole. Lapsi vie kaiken ajan. Kaikki mehut. Kaikki seksihalut. Puolisosta tulee pelkkä vanhempi. Näin melkein vuoden verran Miikkaa vain isänä... sänkyhommat jopa ällötti.

Mulla kesti lähes vuoden käsitellä meidän uusi tilanne. Siitä kaikki mun sekoilut kumpusikin. Olin niin vauvassa kiinni ja työntänyt Miikkan liian kauas minusta pois. Olin huomaamatta vauva-arjen kuplassa, irtaantunut meidän parisuhteesta. Luulin että meidän parisuhde on ohi, eikä sitä pysty enään välttämättä pelastamaan. Otin asunnon. Ajattelin että yksin kotona ollessa saan aikaa hengähtää ja kasata ajatukseni. Miettimään millä on oikeasti merkitystä. Olenko valmis yrittämään korjata meidän parisuhdetta. Tai ei oikeestaan se että olenko valmis vaan se oli enemmän jaksamisesta kiinni. Tiesin että se vaatis ihan helvetisti työtä. Tiekste kun se suurin kiinnostus toiseen lakkaa, niin jäljelle jää vain kuivahtanut rakkaus. Sellainen rusina. Viinirypäle ilman mehuja. Ei vaan olisi jaksanut tehdä mitään suhteen eteen. Vaikka sisimmässä tiesin että kaikki johtuu ensimmäisestä vauva-vuodesta, ja että Miikka on oikeasti mun elämäni sielunkumppani. Se tyyppi kenen kanssa mulla on ihan hiton hauskaa. Olin ääliö, ja meinasin että pääsen helpommalla kun vaan luovutan ja annan ajan näyttää miten meidän käy.

Mutta tällä kaikella mitä tässä viime kuukausien aikana on tapahtunut, on ollut tarkoitus. Kaikkien sekoilujen jälkeen ollaan löydetty toisemme uudestaan. Meidän suhde vaatis tämän kaiken. Saatiin kummatkin tuntea se kamala tunne kun elämällä ei ole enään mitään merkitystä ilman toista. Niin tyhjä olo sisällä, että voisi vain kuolla pois. Saatiin tuntea se fiilis, kun toinen ei olekkaan enään itsestäänselvyys. Vitun kiihottavaa.

Au naturel. Ainakin melkein. Ripsissä pidennykset ja kulmat pigmentoitu, tai tarkemmin mikroblandingit. Vihdoinkin olen saavuttanut sen pisteen että aamuisin peiliin katsoessa voi olla tyytyväinen. Niin helppoa kiireisille ihmisille. Mua ei jaksa yleensä kiinnostaa meikkaaminen arkena jollei ole mitään erityistä, mutta silti mua aina hieman hävetti oma naama, muttei enään. Siistit kulmat pelkästään tekee yleisilmeestä paljon freshimmän! 


Yhtenä lauantaina noin 1kk sitten, kävi aika läppä juttu. Mä olin Turussa viihteellä ja M oli Kyrön kodissa grillailemassa. Poika oli yöhoidossa muualla. Noh, klo1 yöllä menin Turun kämpille ja soitin Miikkalle että tuu heti tänne panemaan!! Ei jeesus. Tää jätkä makso 100e siitä että tuli taxilla Turkuun, keskellä yötä, 3 vuotta vanhan muijan luo. Hahaahah. Naurettiin tätä jälkeenpäin. Kyllä se pillu vie miestä sata-nolla. Ollaan oltu 3,5v yhdessä ja silti hän juoksee mun perässä. <3 Aika läppä, mutta samalla niin ihanan romanttista ja siirappista <3 Meillä on alkanut uusi aikakausi. Muksu on pyöräytetty ja parisuhde kokenut kovia. Kaikesta kuitenkin selvitty.  Nyt on sellanen olo, että meitä ei riko enään mikään. Me ollaan selvitty tästä ensimmäisestä vauva-vuodesta. Siitä että äiti on koko ajan imettämässä, hoitamassa vauvaa, yliväsyneenä, ilman seksihaluja. Se kaikki on ohi. Mä olen voimissani, kiimaisempi kuin koskaan ennen. Siitä tulikin mieleen että hitto soikoon, mulla on nykyään kovemmat seksihalut mitä ennen lasta. Olen koko ajan kuin joku ylikiimanen eläin. Ihan sama missä olen niin riisun katseellani kaikki alasti. Tekisi mieli harrastaa koko ajan orgioita, melaa mekkoon joka koloon. Olen kamala. Ja liian rehellinen. Mutta olen taistellut näiden himojen kanssa jo monta kuukautta ja nyt oli pakko avautua koko Suomelle. Toisaalta, miksi ei? Tällästä tää on kaikilla. Tää on vain elämää ja me kaikki ollaan vaan ihmisiä. Mielestäni en tunne tai tee mitään erityisempää kuin muutkaan.

Just nyt mua ei ahdista mikään. Joka päivä on hyvä olla. Ei ahdista yhtään parisuhde, rakastan Miikkaa puhtaasti koko sydämestä ja uskon meihin. Poika on kasvanut siihen että kaikki on alkanut olemaan hieman helpompaa, hän oppii joka päivä uutta eikä ole enään aivoton. Hän on osan viikosta tarhassa, mikä helpottaa valtavasti arkea. Saan jonain päivinä olla muutakin kuin äiti, jolla on vain mukavat ja joustavat vaatteet päällä. Ja siis KESÄ!! Vihdoinkin, ihmisen parasta aikaa. Aurinko-energialla on mahtava voima, se antaa fyysistä voimaa, iloista mieltä, d-vita varastot täyttyy, seksihalut nousee, jaksaa paljon paremmin kun on valoisaa. Ympärillä on paljon enemmän ihmisiä liikenteessä, joka paikka vilisee ihmisiä, iloisia sellaisia! Ah, elämä on mahtavaa!




Aloitin kirjoittamaan neljän aikaan ja nyt kello on jo kahdeksan illalla. Poika ja M on käyny saunassa, mä olen siivonnut kotia, ja kirjoittanut tätä aina välillä. Ainiin, jumankauta, ruutu plussaan on tullut Paradise Hotel Norja!!!!!!!!!!!!!!!!! Hyvästi elämä. Olin siihen Ruotsinki versioon överikoukussa. Katoin joka päivä monta jaksoo, yhteensä pari tuotantokautta. Seurasin niitä kilpailijoita instagramissa ja olisin voinut tatskata sen ohjelman otsaan. Tosi-tv on parasta antia mitä ihminen voi katsoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)